No niin, vähän aikaa sitten kirjoitin, että ei ne lapset niin ihmeellistä ohjelmaa vaadi - pienet jutut ja yhdessäolo jne. Edelleenkin varmaan niin, mutta tässä tapauksessa äiti halusi jo jotain "enemmän".
Kyllä nää pari viikkoa on tosi kivasti menny, on vaan pitänyt heittäytyä mukaan; esim. pahvilaatikosta tehdystä tv:stä laulettu antaumuksella hiusharjaan Anna Abreun Poplaulajan vapaapäivää ja Jenni Vartiaista. Ollaan leivottu, pelattu, ikisuosikikki kauppaa ollaan leikitty pari päivää. Pian, 2 päivän päästä alkaa miehellä loma, silloin taidan antaa viihdevastaajan hiusharjan hänelle ja itse vaikka tuijotella kattoon tai lukea keskeytyksettä ainakin tunnin.
Mutta jotain on tapahtunutkin, olin ystävän kanssa rantaravintolassa syömässä ja aika hujahti paljon nopeammin kuin piti. Molemmat tuumattiin, että ollaan niin ansaittu se parituntinen, jolloin kukaan ei kysy "koska?", "miksi?", "milloin?. Päätettiin vain, että nyt ja siksi. Tuntuu että sukkasota, kauppaleikki, tv-ohjelman vetäminen kyllä kestää vain aika kauan enemmän. Mutta voi kun se teki hyvää. Juuri sitä mitä tilasin ja toivoin.
Juhannuksena ei ollut ilmoista kiinni, vaikka tarvitsikin fleeceä ja sormikkaita, kun oli kiva porukka ja tiukka tikanheittokilpailu, hyvää syötävää ja juotavaa. Ajjettä kyllä sekin vaan teki hyvää.
Joten - muista pitää ainakin kerran kuussa oikein hauskaa - hattaraa ja humputtelua, sitten jaksaa taas (koti)äitiyttä. Ja samaa toivon teille myös. :)