Mitä sitten, vaikka kukaan ei ottanutkaan mukaan villasukkia ja tumppuja?
Mitä sitten, vaikka hengitys höyryää?
Mitä sitten, vaikka takkapuita juostaa tihkusateesta vähän väliä?
Mitä sitten, vaikka uimaan piti mennä kengätkin jalassa?
Mitä niistä, kun mökillä on kaikki kuin ennen, kun pöydät on vähän väliä täynnä, kun ympärillä leijuu serkkuspirit, kun lasta hoitaa kaikki muut paitsi ite, kun tiskivuorokin hujahtaa hetkessä ohi syöjiä ollessa vaan viisitoista. Mitä niistä.
Paitsi kun aiemmin nukuin juhannusyönä viisi tuntia, se ei johtunut siitä, että taapero kalauttelee Pinokkio-kirjalla leukaan. Nyt johtu.