Istun parhaillaan junassa matkalla kotikotoa maalta kaupunkiin. Tämä juna on muuten sellainen vanha pikajuna, jossa on persikanväriset verhot ja hattuhyllyillä kunnolla tilaa.
Tapasin tänään kummityttöni. Hän on viisas ja vilkas nelivuotias. En enää edes muista mistä juttelimme, mutta vastasin varmaankin viidenteen miksi-kysymykseen että "mää en taaskaan varmaan miettiny sitä juttua ihan loppuun asti". Pikku-E katsoi minuun lempein silmin ja sanoi: "sellaista se elämä vaan on joskus".
Ehkä olen onnistunut opettamaan kummitytölle jotain elämästä.