Olen asunut lapsuudenkodissani nyt kohta kaksi kuukautta, vielä pari viikkoa kesätyötä täällä jäljellä. Kesätyö on ollut pääsääntöisesti vähän aikaavievä, olen kulkenut auringonvalossa tuossa pihalla aika paljon.
Kodin sivupihalla rinteessä kulkee kivilaatoista tehty polku. Tätä taloa on asuttu kohta kolmisenkymmentä vuotta, en ole varma, milloin se polku on tehty.
Katselin polkua ja huomasin, että yksi kivistä oli ruohottunut. Koetin sitä, ja huomasin että laatasta näkyi vain noin neljäsosa, lopun päälle oli ruoho levittäytynyt. Revin ruoholaattoja kivilaattojen päältä ja tulos oli hämmentävä:
Polku, josta oli näkyvissä laatta siellä ja toinen täällä, olikin leveähkö kuja, tämännäköinen:
Rumahan se on ja aikansa päästä siinä on taas uusi ruoho, joka taas sitten pikkuhiljaa levittäytyy päälle. Mutta tällä kertaa tällainen remontti.
Sormet siinä mustuu ja kynnenaluset menee likaiseksi, kynsilakka lohkeilee, minkäs teet. Mullan tuoksu käsissäkin voi urkuja soittaa. Sen jälkeen makoilen nurmikolla ja katselen tätä:
Vaatetta pitää olla ettei palellu kun asteita ei ole kuin se +11, lunta ei kuitenkaan ole tupaan tullut. Pihapiirissä on paikkoja, joissa aurinko lämmittää ja tuuli ei tunnu, toisinaan sekin virkistää.
Juhannus
Minä avaan syömmeni selälleen
ja annan päivän paistaa.
Minä tahdon kylpeä joka veen,
ja joka marjan maistaa.
Minun mielessäni on juhannus,
ja juhla ja mittumaari,
ja jos minä illoin itkenkin,
niin siellä on sateenkaari.
- Eino Leino -
Hento se on, mutta näetkö, sateenkaari?
-Juudit