Kesä on edennyt taas siihen pisteeseen, että ensimmäinen kesälomapätkä on käsillä ja meidän pihassa kasvit eivät kasva enää kauniisti omina kasvustoinaan vaan kaikki istutusalueet ryöppyävät kasveja ja jokainen kukkavarsi kilpailee paikasta auringossa. En ole aiemmin nähnyt yli metristä akileijaa, mutta sellainenkin löytyi äsken särkyneen sydämen seasta. Pakko kasvattaa pituutta tai leveyttä, jos meinaa säilyä hengissä. Toisinaan ihailen muiden selkeitä kukkapenkkejä, mutta kaipa tämä on kuitenkin se minun juttuni, olen aina tykännyt rehevästä kasvusta, oli sitten kyseessä viherkasvit tai akvaariot ja meidän puolivarjoisessa kosteassa pihassa kasvit eivät ehkä kuki yhtä komeasti kuin aurinkoisessa pihassa, mutta kasvavat paremmin. Lisäksi meillä on iso ja korkea talo, joka vaatii ympärilleen suuria istutusalueita ja korkeita kasveja. Joka päivä töistä tullessa menen ihastelemaan päivän aikana auenneita kukkia, pystyisin melkein luettelmaan jokaisen nupun ja kukan. Tänään kukintaansa aloittelevat ihanan tuoksuiset illakot. Pääosassa tällä hetkellä ovat kuitenkin edelleen sininen vuorikaunokki, joka näkyy lähes joka kuvassa, ja kaikenväriset akileijat. Itse fanitan kovasti myös kuunliljoja, varsinkin noita kirjavalehtisiä ja niitä onkin meillä sekä määrällisesti että lajikkeellisesti paljon. Niitä voi jakaa vaikka joka vuosi, veikkaisin että meillä on taimia kolmisenkymmentä ihan pienistä japaninkuunliljoista valtaviin sinikuunliljoihin.
Olohuoneen ikkunan edustan istutusalue
Tämä talon sivusta oli vielä muutama vuosi sitten nurmikkoa, nyt siinä kukkii vuorikaunokki, pikkusydäntä, rönsytiarellaa, bellistä ja lemmikkiä
Etupihan varjoisa istutusalue: saniaista, nauhusta, kuunliljoja, kanadanvuokkoa, seppelvarpua
Sivupihan yrttilaatikko
Pation viereinen muuriallas
Terassin viereinen muuriallas: pioni, mirrinminttu, akileija, komeamaksaruoho
Etupihan pensasaidan korvike