Niin se vaan on vauvavuodesta yli puolet mennyt. Ihanaa seurata, kuinka toinen kasvaa ja oppii kokoajan kaikennäköistä. Myös minä olen tietenkin henkisesti kasvanut ja oppinut ymmärtämään eri itkuja yms.
Papulle pamahti vähän kuuden kuukauden jälkeen alaetuhampaat, jotka nyt ovat jo aivan selvästi erotettavissa hampaiksi. Kuolaaminen loppui hetkeksi, mutta nyt se on taas palannut, eli odotettavissa lisää hampaita.
Kummitätin mukaan Papu on kyljellään rantaleijona.
Kiipeily on uusin harrastus, jota yritetään lattialla lojuvan vaippapaketin, lattialla lojuvan äitin(/isin) ja syöttötuolin "alatason" (sen saa taitettua pulpetiksi, eli pöydän kannen alapuolen) päälle. Papu varoo hienosti päätään, eikä pienistä tipahduksista yleensä seuraa parkua. Muu liikunta, eli ryömiminen, on saanut konttausmaisia vivahteita ja vauhtia lisää.
Kiipijäinen
Papusta on tullut yhtäkkiä myös kovin puhelias, yleisimpiin juttuihin kuuluu "mmmmmmmm" ja kurkkuärrä. Välillä matkii puhetta ja sanoo tietenkin "äiti", vaikkei vielä mitään tarkoitakkaan...
Vierastaminen on jollain tasolla alkanut, joka tarkoittaa että "vieraasta" sylistä pitää päästä välillä hakemaan äitin turvaa.
Papu rakastaa imurointia!