Olen selvästi eräänlaisessa välitilassa. Toinen jalka on ponkaissut jo kesälaitumille, kun taas toinen yrittää pitää kynsin ja hampain kiinni arjesta. Toisaalta lasken innokkaasti jäljellä olevia työpäiviä ja toisaalta toivon, ettei loma vielä tulisikaan. Yritän samaan aikaan jouduttaa ajankulkua sekä pysäyttää kellon.
Lopputulos on kuin Eppu Normaalin tekstistä. Päivät ovat yhtä ajan kuluttelua enkä saa oikein mitään järkevää aikaiseksi. Pakkasin eilen illalla jumppakassin valmiiksi, mutta kävin tänään klikkaamassa poista varaus -nappia. Pääkoppa tuntuu taipuvan vain lukemiseen. Ahmin parin tunnin aikana puolet Pauliina Rauhalan Taivaslaulusta, suosittelen.
Tunnistan hiipivän kesämelankolian. Rosanna kuvasi sen juuri niin kuin minäkin ajattelen.
Kesä...viivythän vielä hetken.