Elämässä kaikki ei aina suju niinkuin itse on suunnitellut, nyt seuraa tarina siitä, miten hurjan paljon eri ihmisten asenne samanlaisessa tilanteessa voi vaikuttaa kaikkien hyvään mieleen.
Tapaus yksi: Opiskelijakämppämme yhteiskeittiö ei pysy niin siistinä kuin vuokranantaja toivoisi, koska sitä käyttää kolmisenkymmentä kiireistä ihmistä, eikä ketään kiinnosta siivota muiden sotkuja. Lopulta vuokranantaja kyllästyy ja laatii virallisen listan joka viikolle. Jokaisen on siivottava vuorollaan. Kuitenkin 30 ihmisen sotkua on yksin mahdotonta vahdata joka sekunti, eikä lopputulos vieläkään miellytä vuokranantajaa, joka käy säännöllisillä yllätystarkastuksilla keittiössä ja löytää aina jostain valitettavaa. Tilanne kärjistyy ja vuokranantaja alkaa lähetellä vihaisia viestejä, että nyt joudutte kyllä kohta kaikki maksamaan ylimääräistä kun mina raukka joudun hommaamaan vieläpä siivoojankin. Viestejä tulee vuoden mittaan vähintään kerran kuussa, eikä tilanne huomattavasti parane. Lopulta vuokranantaja käy teippaamassa keittiön yhteydessä olevien vessojen ovet kiinni, koska niitä ei saa enää käyttää, hän ei halua maksaa niiden siivoamisesta.
Sanomattakin selvää että vuoden kuluessa alkoi hieman käpy palaa ja etsimme uuden asunnon. Uusi vuokranantaja selitti miten mikäkin talossa toimii, ja sopimukset kirjoitettiin heti. Hän kertoi meille, miten uudessa talossamme samanlainen tilanne oli ratkaistu:
Vuokranantajan on lain mukaan tarjottava opiskelijoille myös iso yhteiskeittiö. He kuitenkin pian huomasivat, että sitä on mahdotonta pitää kaikille viihtyisässä kunnossa, joten vuokranantaja kutsui opiskelijat koolle miettimään yhdessä, miten keittiöstä tulisi parempi. Lopputuloksena jokaisen omaan huoneeseen asennettiin pieni liesi, liesituuletin ja jääkaappi, ja isossa keittiössä tarvitsi käydä enää kokkaamassa uuniruokia. Yhdessä opiskelijoiden kanssa vuokranantaja suunnitteli tv-huoneen, ja keittiö muutettiin oleskeluhuoneeksi, jonne vuokranantaja hankki mukavia tuoleja, pöytiä ja ison telkkarin.
Olikohan ensimmäisellä vuokranantajalla raha niin tiukassa, että muunlaisia ratkaisuja oli mahdotonta keksiä? Jos edes kerran olisi ehdotettu, että “nyt meidän pitäisi ratkaista yhdessä tämä ongelma”, olisi fiilis ollut täysin erilainen. Mutta jos vuokranantaja kieltäytyy myöntämästä että on itse kehittänyt huonon systeemin, ja pitää opiskelijoita idiootteina lapsina jotka eivät muuta osaa kuin sotkea, ei ole kovin hyvät ainekset koossa. Kuinka moni opiskelija purkaa sopimuksensa vuoden lopussa, kyllästyttyään jatkuvaan valitukseen? Veikkaan että useampi euro menetetään vihaisten opiskelijoiden ulosmarssissa, kuin jos palkkaisi siivoojan.
Tämä farssi herättää ajatuksia muihinkin jokapäiväisiin tilanteisiin. Jos itse olen jossain tilanteessa näiden epäonnisten vuokranantajien asemassa, homma ei luista niinkuin ruotsalaisessa pikkukaupungissa, niin sanotusti paska osuu tuulettimeen, miten hoidan asian? Kannattaisiko yrittää nähdä vähän enemmän vaivaa, tehdä edes pieni ele, että kaikilla jää tilanteesta hyvä mieli? Onko oma oikeassa oleminen niin tärkeää, että periaatteista pitää pitää kiinni yhteisen hyvän kustannuksellakin?
Voisinko itse vaikuttaa siihen, että maailmassa olisi vähemmän vihaisia viestejä ja enemmän yhteisiä sunnitelmia hyvää tulevaisuutta kohti? Varmaan vältyttäisiin monelta sodalta ja kurjuudelta, jos ihmisillä olisi vähän enemmän ymmärrystä ja kärsivällisyyttä toisiaan kohtaan. Toivon vilpittömästi, etten ole ikinä onnistunut aiheuttamaan kenellekään ikinä yhtä kihisevää kiukkua kuin armas vuokranantajamme meille.
Kivaa ja kiukutonta torstaita kaikille!