En ole kovinkaan kummoinen tarhuri, mitä tulee omin päin asioiden tekemiseen. Kopioin neuvot muilta ja varastan ideat sumeilematta sieltä, missä näen jotain kaunista. Yksi varkaukiseni paikoista on tanskalaisen Claus Dalbyn taiteelliset taidonnäytteet, joita hoidetaan ammattimaisesti ja pikkutarkasti.
Claus on monen kikan tarhuri ja häneltä olen bongannut neuvon, jolla syysleimujen kukintaa saa jatkettua viikoilla. Se on puskien latvominen, mikä pitää tehdä jotakuinkin nyt. Testaan toimenpidettä ensimmäistä kertaa omiin puskiini.
Ideana on, että syysleimut latvotaan kasvamaan kolmeen eri korkeuteen. Noin puolet pehkosta jätetään koskematta, neljänneksestä katkaistaan latva kahden ylimmän lehtiparin alta ja neljänneksestä viedään neljä ylintä lehtiparia. Varret katkeavat sormin napsauttamalla, mutta tietysti toimen voi tehdä myös saksilla tai sekatööreillä (puutarhasaksilla)
Latvomisen jälkeen varret haarautuvat ja kukkien määrä tuplaantuu. Samalla kukinnan pitäisi porrastua: ensimmäisenä kukkansa tulevat aukaisemaan latvomattomat taimet, seuraavana vain hieman typistetyt varret ja näiden jälkeen vielä nuo pisimmän pätkänsä menettäneet varret.
Katkotuista latvoista voi tehdä vielä lisää uusia taimia, sillä leimu kuuluu niihin, joka juurtuu kesäpistokkaista. Tuosta pätkästä nipsaistaan yhden lehtiparin verran pituutta pois alapäästä. Seuraava lehtipari riipaistaan pois ja pistokas tökätään maahan juurtumaan. Maan pitää olla ilmavaa ja kuohkeaa, jotta juurtuminen on varminta, eikä se saa päästä kuivumaan kokonaan. Sateinen viikko on siis paras aika tällaisten suoraan kukkapenkkiin tökittyjen pistokkaiden ottamiselle.
Saa nähdä, miten minun kokeiluilleni käy: joko minulle tulee upea kukkaloisto tai lopputuloksena on yhden kesän menetetty kasvu. Uskon silti vakaasti onnistumiseen, sillä Claus Dalbyn neuvoihin voi yleensä luottaa.