Muistan kuinka lapsena pappani aina sanoi, että juhannuksena kesä on jo ohi. Se tuntui jotenkin ihan kamalalta, koska omasta mielestä kaikki hauskuus oli vielä edessä - uimavedet lämpiämässä ja kesäreissut tulossa.
En usko traumatisoituneeni noista tokaisuista, mutta silti kevät ja ihan alkukesä ovat ehdottomia suosikkivuodenaikojani. Ihana tunne siitä, että koko pitkä kesä on vielä edessä. Nimittäin heinäkuussa alkaa jotenkin tuntua lopun alulta ja elokuussa iltojen pimetessä peli on jo menetetty. Vaikka oikeasti kesä on ohi vasta syyskuussa. Silloinn alkaa syksy.
Nautin ihanasta vihreydestä ja iloitsen jokaisesta aukeavasta kukkanupusta. Viikonlopun jälkeen vielä enemmän, sillä äitini on tulossa (jälleen kerran) kertomaan, mikä isossa kukkapenkissä on kukka ja mikä rikkaruoho. Pelkään nimittäin kitkeväni oikeat kukkaset ja siksi kukkapenkissä vähän rehottaa... Jospa tänä vuonna valokuvaisin rikkaruohot, niin voisin olla ensi kesänä omatoimisempi?