Isoäidin sananlaskuissa on kyllä toden siemen. Olen nyt pakon sanelemana ollut vähän "syrjässä" kodin tohinoista, eli pysytellyt enimmäkseen makuuhuoneessamme ja huudellut sieltä pesueelle ohjeita (=mäkätystä) ja neuvoja (=käskyjä), mutta selkeästi kun en haahuile ympäriinsä huomaamassa mitä on tehty tai tekemättä jätetty niin sehän näkyy.
Kauniita ja eteerisiä "my livingroom"/"my kitchen" postauksia luettuani jaan osaltani vähän tämän kodin arkipäivää:
My livingroom, pyykkiä on näköjään pesty ja mikäs se olisikaan luonnollisempi paikka kuiville vaatteille kuin olohuoneen lattia. Ovat sentään korissa. Juuri näin.
My corridor (& 2. toilet): Tuikitarpeellista hyödykettä vessapaperia on muistettu kaupasta ostaa, mutta paketin purkaminen vasemmalla avoinna olevan oven esittelemään pikkuvessaan on jo ollut ylivoimaista (onneksi pussi on helppo repiä ja tarvittavan paperin voi noukkia mukaansa vessaan mennessä). Voi heikkoja teinejä ja Isoa Miestä! Kyllä "Äiti" kohta jaksaa hoitaa asian.
My Kitchen: Onneksi tämä hamsteri tykkää astioista, joten ei pelkoa että ne kesken loppuisivat. Ja onhan se tosi rasittavaa laittaa likaiset astiat kuvan alakulmassa sinisenä hehkuvaan astianpesukoneeseen, siinähän voisi selkä venähtää! Ihmeellistä miten ihmistaimet, jotka jo nelivuotiaina osasivat korjata jälkensä ovat teini-iän ilmaannuttua unohtaneet kaiken aiemmin oppimansa - ellei sitten "joku" muista mainita ennenkuin teini livahtaa keittiöstä omaan huoneeseensa.
MUTTA: pyykithän voisivat olla likaisina jossain nurkassa, vessapaperi loppu ja tiskipöytä täynnä mäkkärinkääreitä eikä astioita joilta on syöty salaattia ja lihaa.
En siis sano nyt mitään, annan pienen varoituksen siinä vaiheessa kun palaudun elävien kirjoihin, että ehtivät raivata jälkensä ja kaikki ovat tyytyväisiä ;)