Day 4. Remonttia on siis takana kohta 4 päivää ja ahdistus on vallannut mieleni - miten selviämme tästä remonttikesästä!?
Tuntuu tyhmältä kirjoitaa asiasta näin neljän päivän jälkeen..mutta blogini on myös päiväkirjana, jolle olen luvannut vuodattaa tunteeni! Toivottavasti te lukijat ette siis ymmärrä tätä kirjoitusta väärin, vaikka tekstini saattaakin olla vähän negatiivisssävytteinen..
Uusi koti on ollut unelmamme jo pitkään ja tällä kertaa päätimme ottaa vastaan haasteen remontoitavasta kodista. Oikeastaan se on unelmiemme täyttymys, niin henkilökohtaisesti kuin ammatillisestikin. Kirjoitan tätä blogia yhden totaaliremontin kokeneena, joten tiedän ainakin osittain mitä tuleman pitää. "Se joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön" ts. "Se kuka remonttiin lähtee se remontin kestäköön". Sillä mennään mutta faktaa on se, ettö IT'S GONNA BE A LOOOOONG SUMMER!
Remonttia suunnittelevalle en kaunistele sanojani vaan kerron oman kokemuksemme. Jokaisen remonttihan on erilainen ja erityinen! Kerrottakoon meidän taustoja:
Vuonna 2006 muutimme vuokralle nykyiseen paritalon puolikkaaseen. Teimme kahden kuukauden pintaremontin repimällä tapetteja, maalaamalla seiniä ja kattopaneleita, uusimalla alakerran vessan jne. Vuonna 2009 ostimme asuntomme omaksi ja aloitimme kesällä 2009 mittavan remontin 70- luvun asuntoon, siis totaalirempan, jossa uusittiin lämmitysjärjestelmä ja kaikki pinnat. Esikoinen täytti tuolloin 4 vuotta ja keskimmäinen oli remontin alkaessa 5,5kk. Emme todellakaan tienneet mihin ryhdyimme mutta lopussa kiitos seisoi! Mies piti 4 viikkoa kesälomaa ja oli säästänyt 2 viikkoa isyyslomia remontointia varten kesälle. Remontti jatkui kesän jälkeen vielä puoli vuotta aina seuraavaan jouluun saakka, niin, että mies teki joka ilta työpäivän jälkeen puolille öin hommia. Minä hoidin lapset, työnjako oli selvä. Asuimme naapurissa äitini luona, mikä helpotti tietysti remontin tekoa eikä matkoihin tarvinnut varata aikaa. Nukuimme mieheni kanssa äitini portaiden alla patjoilla ja lapset saivat nukkua pienessä huoneessa. Kun koti oli vihdoin valmis, huokasimme helpotuksesta. Pääsimme taas omaan rauhaan, oman perheen kesken. Keskimmäinenkin oli kasvanut vauvasta taaperoksi. Vuoden aikana en käynyt missään. Kaksi kertaa pääsin kodin ulkopuolelle viisaudenhammasleikkaukseen, mikä oli ainoa irtiotto lapsista. Tein reilu puolen vuoden aikana joka päivä ruoanm kävin kaupassa, hoidin iltapesut ja nukkumaanlaitot. Ehkä jälkeäpäin tajusin vasta kuinka raskasta aikaa tuo olikaan mutta siitä selvittiin. Ensimmäisenä iltana omassa kodissa lykkäsin pienimmän miehen syliin ja olin helpottunut, kun iltapuuhissa oli nyt auttamassa toisetkin kädet. Nostan hattua rakkaalle miehelleni, miten hän jaksoi ahkerasti työpäivien jälkeen aina palata työmaalle levyttämään ja kittaamaan aina kerta toisensa jälkeen! Siksi nykyisestä kodista luopuminen on ehkä henkisesti kova pala, koska se on IHAN ITSE TEHTY!
Siksi voin sanoa, että tiedän mihin nyt ryhdyimme! Tai ainakin voin puhua remontoinnista jonkin sortin kokemuksella! Nyt elämme unelmaamme omasta uudesta kodista, itse suunnitellusta ja tehdystä sekä isosta pihasta. Kesästä ei kuitenkaan tule helppoa! Remontointi on raskasta aikaa perheen kaikille osapuolille mutta yritän koko ajan ajatella lopputulosta ja valmista kotia. Tässä otteita viime päiviltä:
DAY 1.
Mies pakkaa aamulla tavarat ja lähtee Porvooseen purkutalkoisiin. Minä puen lapset ja lähdemme esikoisen todistusten jakoon 8.30 koululle. Pihalla on 6. luokkalaisten ruusujuhla, jonka aikana pienemmät pojat kiipeilevät koulun kiipeilytelineessä ja seuraan juhlaa vahtimalla vipeltäjiä. Tämän jälkeen siirrytään luokkiin, jossa poikani saa kavereilta hienon kortin muistoksi. Tämä viikko päätetään tunteikkaasti kyyneliin, koska niin paljon ihania muistoja ja ystäviä jää..todistusten jaon jälkeen jäämme koulun vieressä olevaan leikkipuistoon. Sateen alkaessa juoksemme kotiin ja luokkakaveri lähtee mukaan. Syömme lounaan ja lähden rattailla kärräämään pienintä päiväunille, joka ei oikein enää suostu nukkumaan. Sillä aikaa kun työntelen rattaita kotona on syntynyt ilmiriita isompien kesken. Tappelu yltyy välillä fyysiseksi joten päätän mennä väliin. Pienin herää puolen tunnin unien jälkeen rattaissa, koska ulvonta sisällä on niin kova. Perjentaina olen saanut ajokortin ja pakkaan klo 13 lapset pihalla olevaan laina-autoon ja suuntaamme jätkille, lelukauppaan ja ostamaan kukkia seuraavan päivän näyttöä varten. Iltapäivä sujuukin paremmin ja ulkoilemme omalla pihalla. Leikkelen pensasaidan oksia ja villiintyneitä rikkaruohoja. Iltapesujen jälkeen olen ihan poikki. Miehet ovat olleet tehokkaita Porvoossa ja saan kuvan täydestä lavasta. Purkujätettä on paljon ja hommia on tehty koko päivän. Osa purkutalkoolaisista jää yöksi ja auttavat miestäni seuraavan päivänä.
Koulun todistusten jako
Purkutalkoot
DAY 2.
Aamu ei ala tappelematta ja ilman kiukkukohtauksia. Lapset selvästi myös reagoivat uudenlaiseen arkeen, koulu ja päiväkoti on loppunut. Kesäloman aloitus on ollut joka vuosi samanlaista hakemista aluksi. Itselleni tekee taas tiukkaa 9,5 kuukauden tauon jälkeen palata kokopäiväiseen kotiäidin rooliin, jossa lakisääteisiä taukoja ei tunneta! Anoppi tulee päästämään minut siivouspuuhiin klo 10, koska meillä on näyttö 13.30. Hän vie pojat leikkipuistoon mutta lähtö ei meinaa sujua ilman keskimmäisen kohtausta. Kämppä on edellisen viikon kiireinen takia hullin mullin vaikka sainkin perjantaina viikattua pyykkiä 2,5 tunnin edestä ja lauantai-iltana poikien leikkiessä hetken nätisti sain tavaroita järjestykseen. Iltapäivä ollaan hetki omalla pihalla, heitän ruoan uuniin ja syömme jo ennen klo 16. Lähden toista kertaa auton rattiin ja vien esikoisen futistreeneihin kera pienempien poikien. Kentällä näemme mieheni työkaverin lastensa kanssa, joten saamme peliseuraa. Mies saapuu klo 18 Porvoosta ja nappaa pienemmät pojat kotiin suihkuun ja iltapuuhiin. Purkuviikonlopun jälkeen olemme kumpikin aivan loppu illalla.
DAY 3
On maanantaiaamu. Mies päättää ottaa isommat pojat mukaan Porvooseen, jotta heillä olisi siellä ehkä enemmän puuhaa ja vähemmän tappelua. Minä jään kotiin. Poden kyllä huonoa omaatuntoa ja mietin miten mies seliää isompien kanssa Porvoossa, sadepäiväkin osittain. Ennen pienimmän hammaslääkäriä klo 10 käymme kaupassa. Hammaslääkärireissun jälkeen taas puistoon, jossa puistoruokailu klo 12. Sataa. Matka taittuu pyöräillen. Ennen 13 tulemme kotiin ja siitä sitten poika taas rattaisiin, päiväunet perus 45min. Alan kaivata jo rauhalliseen Porvooseen, koska naapurin pihalla pelataan kovaäänisesti futista, roska-auto kolistelee kadulla ja tuo 45 minuutin unetkaan ei nukuta yhdessä pätkässä..Poika on kiukkuinen ja lähdemme pyörän peräkärryllä kauppaan again, ostamaan jätskit ja rusinoita sekä viemään Tupperware- kutsujen vieraideni tilauksia lähistölle. Ilta menee sisällä leikkien ja poika nukahtaa vasta 22.30. Olen taas ihan loppu. Miehet jäävät Porvooseeen ja nukkuvat asuntovaunussa. Päivä on kuulemma mennyt siellä ihan ok vaikka pientä tappelua on ollut. Mutta remonttihommat remonttimiehen kanssa ovat sujuneet ja yläkertaa purettu eteenpäin..
DAY 4
Aamulla kiukututtaa. Pojan yöunet jäävät lyhyiksi ja pikkutuholainen on vauhdissa. Yritän suorittaa muutamia kotitöitä ennen uloslähtöä. Lähdemme isosti kauppaan pyörän peräkärryn kanssa ja sen jälkeen menemme taas puistoon syömään. Peruskuvio: puiston jälkeen kotiin, poika rattaisiin ja kävelylle, sen jälkeen teen itselleni ruoan ja syön. Poika heräilee useaan otteeseen mutta sinnikkäästi lähden uudelle kävelylle ja nukuttelen takaisin, koska viime yön unet jäivät niin lyhyiksi. Odotan jo isompia poikia ja miestä kotiin. Pikkuvelikin itki aamulla jo isoveljien perään..Miehet saapuvat Porvoosta kotiin klo 17, mies tulee väin käymään ja vanhin poika syö ja vaihtaa futiskamppeet ja lähtevät kentälle klo 17.30. Keskimmäinen on nukahtanut matkalla autoon ja hänet täytyy herätellä. Pojan peli aikana mies käy Bauhausissa hoitelemassa asioita ja kotiutuvat klo 20. Saunan kautta nukkumaan, paitsi pienin, joka kekkuloi iltamyöhään pitkien päiväunien takia.
Kesästä tulee varmasti rankka. Mutta jos puuhaa pojille riittää ja aurinko paistaa, yritän ottaa homman loma-asenteella. Välillä varmasti ruuveja kiristetään mutta toivottavasti syksyllä niitä pääsisi pariksi päiväksi vaikka hölläämäänkin..Huomenna keskiviikkona suuntaamme koko perhe Porvooseen!