Ronja on nyt kuluneella viikolla (en muista päivää) tajunnut miten sen hankalasti jäävän käden saa hyvin. Eli oppinut vihdoin ja viimein kääntymään! Jee! En kyllä ole ollut mitenkään huolissani, mutta onhan uudet taidot aina kivoja :)
Paitsi että sängyssä holtiton kääntyily ja mönkiminen ei oo kyllä kovin kiva juttu. Kaikki on niin kamalan kiinnostavaa, jokaista tissilappua ja lakanan kurttua täytyis maistaa. Ja koska pikkuneiti osaa nyt kääntyä kumpaankin suuntaan ja pääsee vielä eteenpäinkin, niin ne laput ja kurtut myös maistellaan! Pitkin sänkyä seilaava vauva on kyllä melkoinen turvallisuusriski.
Tähän asti me ollaan nukuttu järjestyksellä isä-äiti-vauva. Eli joku laita täytyy kehittää, ehkä sellainen turvaportti vois toimia? Nojoo, ensihätään laitoin pyyherullan lakanan alle. VIRHE. Romppahan heti oli että ahaa, kiinnostava sängynlaita! Lähdenpäs maistamaan!
Sieltä se sitten kurkki innoissaan. Oi mikä matto! Ja tissilappuja, käynpäs hakemassa! Olis ollu kyllä ipana päällään, jos ei ois pidetty jalasta kiinni. Hohhoi, yritä siinä sitten nukuttaa ku toinen yrittää paeta :'D
Tällaset liikkuvat vauvat vaatii kyllä paljon enemmän huomiokykyä. Ennen se vauva oli siinä mihin sen laitto. Joo'o.
Ihanaa, pusseja! Kiva äiti ku unohdit nää tähän!