- Mitä mietit?
- Jyväskylää.
- Mitä siitä?
- No erityisesti sitä yhtä hullua jyväskyläläistä kasvinaista.
Minusta tosiaan on tullut hullu kasvinainen. En puhu mistään muusta kuin kasveistani. Puhun kaikille, jotka suostuvat kuuntelemaan ja vähän niillekin, jotka eivät. Yksi päivä havahduin melko nolona siihen, että selitin suu vaahdossa potaattien kasvatuksestani nuorelle, miespuoliselle työkaverilleni.
Ihan hyvin voi semmosta kaupan kestokassia käyttää kasvatuksee. Ei muuta ku multaa pohjalle ja siihen muutama potaatti ja päälle vähän lisää multaa. Joo ja sitten kun ne varret alkaa nostaa päätään, pitää lisätä multaa, koska muuten niistä potuista tulee vihreitä ja syömäkelvottomia. Ihan hirmuset varret se on jo kasvattanu! Ai että maistuu varmaan sitten hyvältä, kun ne on kypsiä. Sitten mulla on siellä tomaatteja ja paprikaa ja chiliä ja arvaa paljon mulla on menny multaa?
Olisin kyllä saakelin huono puuma.
Ja kun pääsin alkuun, niin katsokaapas näitä mollukoita! Onneksi tomaatti on lempivihannekseni, koska jokaisessa kahdeksassa taimessa on kukkien ja nuppujen lisäksi raakileita. Siinä missä muut rakastavat kesän ensimmäisiä mansikoita, minä iloitsen tomaattikaudesta.
Voi olla, että hullun kasvinaisen maineeni ei ainakaan häviä, kun alan raahata illanistujaisiin viinipullon kanssa tomaatteja.
Bloody Maryja? Anyone?