Lumihuppuinen malli, kuohuva putous, huima kasvaja, mallimaailman hongankolistaja. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja kaikki niistä kuvaavat alkukesän kaunokaista omalla, hellivällä tavallaan, kun kun puupäätarhuri ihailee jotain, mikä on ottanut kasvaakseen.
Kärhöjä on kahdenlaisia: on niitä, jotka kukkivat alkukesästä ja niitä, jotka kukkivat loppukesästä. Siperiankärhö kuuluu ensimmäiseen ryhmään. Se on tehnyt syksyllä kukkanuput valmiiksi vartensa piiloon ja nyt ne kaunokaiset ovat aukoneet itsensä. Katso, mitä moniterälehtisiä hienohelmoja ne ovat! Purppuraomenapuun kukinnot komppaavat taustalla ja tuovat kontrastia vaaleaan heleyteen.
Kärhöjä on kahdenlaisia myös siinä, miten ne talvehtivat: on niitä, jotka pitää suojata Suomen oloissa hyvin - istuttaa syvään ja toivoa parasta - sekä niitä, jotka eivät ole pakkasista moksiskaan. Siperiankärhö kuuluu tuohon jälkimmäiseen ryhmään. Olen tuikannut sen puun istutuksen yhteydessä samaan istutuskuoppaan tukea tarjoavan purppuraomenapuun kanssa hieman puolihuolimattomasti, oikeastaan vain heittämällä sinne sekaan viime tipassa ennen mullan tiivistämistä. Helppoa ja huoletonta! Hieman ekstraravintoa keväisin ja kasvua tulee.
Kasvamisenkin suhteen kärhöjä on myös kahdenlaisia: on niitä, joita pitää maanitella kasvamaan ja niitä, jotka kasvavat kuin monsterit. Nuo toivon parasta mutta en ole varma mistään -kasvuiset kärhöt ovat meidän pihassa niitä, joiden talvehtiminen on epävarmaa: jos kasvi joutuu aloittamaan varren tekemisen aina maan alta, on hyvin ymmärrettävää, että kärhön kokokin jää vähäiseksi, varsinkin, jos ekstraruokaa ei muista antaa jatkuvalla syötöllä. Sen sijaan nämä hyvin talvehtivat kärhöt jatkavat siitä, mihin kasvu jäi viime syksynä, joten kasvuongelmia ei ole. Tämä viime kesänä istutettu yksilö on jo lähes samalla tasolla kolmimetrisen purppuraomenapuun kanssa ja uutta kasvua on vaikka kuinka. Hieman pelottaa tukipuuna toimivan ompun puolesta, joten voi olla, että pätkäisen kärhön kohta puolentoista metrin korkeudelta sääliessäni puun hentoja oksia. Monsteri! Se tämä siperian kaunotar on!
Kukkivia kärhöjä on kuitenkin vain yhdenlaisia: sellaisia, jotka saavat ihailua osakseen. Ovat kukat sitten pieniä tähtösiä, suuria teevateja, vaaleita ja herkkiä, hentoisia tai kirkkaita ja näyttäviä, räiskyviä - ne ovat huokailun ja kasvattamisen arvoisia. Täydellisiä valintoja, niitä ne ovat!