Pihallamme pönöttää omituinen valkoinen katos. Se on sijoitettu vanhan, betonielementeistä kyhätyn grillin kupeeseen, ja katosta roikkuu ruostuneita grillausvälineitä. Siispä kutsukaamme pömpeliä grillikatokseksi. Mutta on niitä kuulkaa fiinimpiäkin katoksia nähty. Lattianeliöitä on tässä vain muutama, joten katoksen alle ei mahdu ruokailemaan. Onhan tässä katto, mutta avoimuutensa vuoksi katos ei oikeastaan pidä sadetta. Eipä se tarjoa minkäänlaista tuulensuojaakaan. Mies haluaisi eroon koko rotiskosta, mutta minä haaveilen minikokoisesta kesäkeittiöstä. Tämä kuva on bongattu Pieni torppa rannalla-blogista.
Eihän siihen paljoa tarvitsisi: kokoon kyhätyn seinän, pari hyllyä ja jonkun vanhan keittiökaapin. Tiskialtaaksi kelpaisi vanha saavi. Ehkä katoksen seinustoilla voisi hyödyntää vanhoja ikkunoita, joita löysin piha-aitan perukoilta. Kellarin hyllyllä kököttävät kynttilälyhdyt voisi ripustaa kattoon roikkumaan. Vanhojen omenapuiden varjoon kannetaan ruokapöytä ja tuolit.
Projektin suunnittelu alkaa än-yy-tee-nyt.