Niin siis tosiaan viime viikolla muutettiin. Varsin vauhdikkaasti myöskin. Ensimmäiset laatikot pakattiin keskiviikkona ja perjataina kaikki tavarat olivat uudessa kodissa. Lauantaina käytiin siivoilemassa vanha koti ja sanottiin sille heippa. Ei harmittanut yhtään, jostain syystä en koskaan kotiutunut sinne. Asunto ei ollut minun tyylinen. Ollenkaan.
Sydämmeni sykkii vanhoille kauniille taloille. Unelmakodissani olisi kylpyamme ja lautalattia. Myös syvät ikkunalaudat ja isot ikkunat sopivat minulle paremmin kuin hyvin. Tämä ei ehkä ole unelmakotini, mutta lähemmäs mennään. Kyseessä on neljäs oma koti ja oma tyylikin alkaa pikkuhijaa löytymään.
Tämän asunnon eteen tehtiin myös vähän töitä, sillä ennen muuttoa maalattiin kaikki seinät. Olohuoneessa yksi seinä sai päälleen kauniin harmaan sävyn ja muut seinät säilyivät valkoisina. Seuraavassa kuvia muuton varrelta.
Uudessa kodissa ainoa harmituksen aihe on pienempi keittiö ja se että meillä ei ole sohvaa! Vanha sohvamme oli aikansa elänyt ja luovuimme siitä muuton yhteydessä. Vanhaa sohvaa ei ole todellakaan ikävä, mutta kun työpäivän jälkeen ajattelee röjähtävänsä hetkeksi sohvalle, niin kyllä sydäntä särkee kun muistaa, että sohvaa ei olekkaan.
Uudesta asunnosta löytyy tällähetkellä tälläisia sisutuksellisia helmiä:
Pyykkikassit eilisen pesutuvan jäljiltä ja Crakluolasohvaksi nimetty tyynyviritelmä.
