Äitienpäivä viikonloppu tuli ja meni. Siitä jäi mieleen hyvät muistot ja nosti esiin vanhoja muistoja. Ennen omakotitaloon muuttoa asuimme kerrostalossa, jossa oli hyvin aktiivista pihatoimintaa. Pihatalkoita järjestettiin hyvällä että huonolla menestyksellä. Yleensä pihatalkoiden päivänä mummot ja papat olivat haravoiden kanssa heilumassa jo ennen kukonlaulua ja monesti työssäkäyvät saivat osakseen paheksuvia katseita. Hei, eikös niiden talkoiden pitänyt alkaa vasta iltapäivällä?! Pääsääntönä kevättalkoiden osalta oli se, että ne järjestettiin yleensä viikkoa ennen äitienpäivää ja pihalle hankittiin orvokkeja.
Taloyhtiössä toimi myös pihatoimikunta, johon kuului talon vanhempaa naisväkeä ja muutama nuorekkaampi henkilö minun lisäkseni. Pihatoimikunta vastasi kesäkukkien istuttamisesta ja niiden hoidosta. Jokainen pihatoimikunnan jäsen vastasi kukkien hoitamisesta vuorollaan. Kesäkukat olivat lähes joka vuosi samoja ja niiden hoitamiseen oli tarkat ohjeet. Luonnollisesti sait palautetta, mikäli olit unohtanut kastella kukkia joka päivä - tarkkailu siis pelasi! Pihatoimikuntaan oli mukava kuulua (huolimatta välillä ilmaantuneista sisäisistä ristiriidoista) ja hienoa oli se, että taloyhtiössä huolehdittiin yhdessä pihasta sekä sen viihtyvyydestä. Mielestäni se lisäsi yhteisöllisyyttä, joka tuntuu olevan harvinaista nykypäivän arkikiireiden keskellä. Jäin kaipaamaan tai oikeastaan odottamaan vanhemman väen mainostamia pommisuojatansseja, joita järjestettiin vanhoina hyvinä aikoina.
Pelargoni tuo vanha "mummon kukka" - kaunis, paahteisen paikan kukka ja helppohoitoinen.
Äitienpäivä orvokkeja.Voivat kukkia pitkälle syksyyn, mikäli muistaa nyppiä kuihtuneet kukat pois.