Meillä on kaiketi vuokraneuvottelut vielä kesken, mutta koska emme ole hetkeen* kuulleet niistä mitään, niin kai kaikki on nyt sujumassa toivotunlaisesti. Kuten jo mainitsin, kävimme äitienpäivänä vähän tulevilla huudeilla kävelemässä. Näytämpä teillekin muutamalla kuvalla, miltä täällä näyttää.
* Sanon hetkeen, sillä vuokranantaja ilmoitti vuokraneuvottelujen aluksi tarvitsevansa 8 viikkoa 3-4metrisen käytävän ja olohuoneen seinien pintaremontointiin (siis poistamaan likaantuneen tapetin ja maalaamaan seinät). Korjasimme, ettei olohuoneen seinissä ollut mitään vikaa, ainoastaan käytävän seinässä ja näin tarvittava aika lyheni 6 viikkoon - kyse siis muutaman hassun seinäneliömetrin maalaamisesta. Sarjassamme en voi ymmärtää enkä edes jaksa yrittää, että selvä pyy vain.
Minusta tuleva naapurustomme on aika rauhallista ja vihreää seutua. Lähimpään puistoon on pieni kävelymatka, mutta kaikkia katuja reunustaa lehtipuut, mikä luo hyvinkin vihreän tunnelman. Tuleva kotikatumme näyttää tälle, taustalla näkyvään taaempaan rakennukseen muutamme:
Kaikkialla on jalkakäytävä. Jalkakäytävät ovat täällä aika korkeita, mutta niille on omat ajoliuskat skoottereita ja rattaita varten (skoottereilla ei valitettavasti ole täällä liikennesääntöjä, joten niitä tulee myös jalkakäytävillä vastaan. Silloin ne onneksi kyllä ajavat ihan kävelyvauhtia). Alla levein täällä näkemäni jalkakäytävä.
Mikä parasta, kävelymatkan päässä on myös länkkäriruokaa! Nyt ei saa käsittää väärin, sillä pidän myös kiinalaisesta ruoasta - mutten halua syödä sitä joka aterialla enkä edes joka päivä. Opiskellessa asuin vuoden Pekingissä ja silloin meni 3kk, kunnes tympäännyin paikalliseen ruokaan kunnolla. Nyt ei varmaan mene edes niin kauaa, sillä silloin 0,30-0,50 euron hinta yhdistettynä opiskelijabudjettiin vaimensi kummasti kotoisemman ruoan kaipuuta. Osa läheisistä ravintoloista on varsin rauhallisella sisäpihalla - vasta yhtä olen testannut, mutta uskoisin kaikkien tulevan vielä tutuiksi. Ja kaikki vieraamme tulen ihan varmasti täällä kierrättämään.
Takaisin hotellille kävelimme eri reittiä ilman karttaa... ja kävely venyi vähän aiottua pidemmäksi koska eks- kävelimme hieman harhaan. Ihan viimeiset korttelit juoksimme Alvarin huudon siivittäminä kotiin, mutta suuren osan matkasta herra otti onneksi varsin rennosti:
