Kerroin aikaisemmin, kuinka pihamme ei joissain kohdin ole oikein mieleeni tällä hetkellä. Talomme edellisillä asukkailla oli nimittäin aika erikoinen maku puutarhansa suhteen, mikä on aiheuttanut jos jonkinlaista marinaa ja nurinaa meikäläisen suunnalta. Etenkin kukkapenkkeissä havaittava liian suuri määrä erilaisia kasveja tai sitten silkka tyhjyys hyppii liikaa silmille. Yksinkertainen on kaunista. Mielummin vähemmän kuin aivan liikaa. Siinä olkoon ohjenuorat, kun alamme miettiä ja suunnitella kukkapenkkejä uusiksi tulevia kesiä varten.
Pitihän sitä tietysti ottaa pari kuvaa selventämään, mikä meikäläistä miellyttää ja mikä aiheuttaa pään pudistelua. Aloitetaan tästä jälkimmäisestä tapauksesta. Yllä on kuva eräästä pihamme kukkapenkistä, joka on mielestäni todellinen sekasikiö. Eniten häiritsevät nuo valkoiset marketat. En tiedä, miksi en voi sietää niitä ryhmässä muiden kukkien kanssa. Yksistään suurempana ryhmänä ne menettelevät, pihaltamme löytyykin yksi tällainen rykelmä. Mutta siis selvä ei-ei sekaistutuksille. Otin viime viikonloppuna vihdoin tietoisen riskin ja revin pois kaikki marketat jokaisesta kukkapenkistä, joista niitä löytyi hajayksilöinä. Tosin suurin osa niistä oli jo ehtinyt kuihtua surkeannäköisiksi, mikä antoi oivan lisäsyyn hävitykselle. Jäljelle ei jäänyt kuin se yksittäinen markettarykelmä. Ilmeisesti toimintani on hiljaisesti hyväksytty, koska mies ei ole asiasta mitään kysynyt tai huomauttanut. :)
Markettojen poisto sai kuvan kukkapenkin näyttämään heti paremmalta. Voisi jopa sanoa, että se on sellaisenaan ihan passeli. Hiukan kyllä vielä häiritsee noiden siniviolettien kukkien runsaus. En tiedä niiden nimeä, mies kutsuu niitä faffas blommor, koska hänen vaarillaan oli niitä puutarhassa. Nämä faffas blommorit ovat kanssa sellaisia, että niitä on useammassa paikassa pihallamme. Mutta kuvan kukkapenkin lisäksi niitä kasvaa vain yksistään rykelminä, jotka näyttävät ihan kauniilta.
Sitten löytyy vielä pari muuta murheenkryyniä, joista en ottanut kuvaa. Molemmat niistä ovat kukkapenkkejä nekin, toinen sijaitsee meidän verrannan edessä ja toinen keskellä nurmikkoa. Sanottakoon heti, että tuo nurmikon keskellä oleva kukkapenkki on melkoinen kauhistus. Ensinnäkin sijainti on aika idioottimainen ja toiseksi siihen ei ole istutettu mitään muuta kun keväällä kukkivia narsisseja. Näin kesällä tuo penkki rehottaa jos jonkinlaista rikkaruohoa, joita saa olla aina poistamassa. Sinne pitää siis ehdottomasti istuttaa uusia kasveja, jotka kukkivat eri aikoihin narsissien jälkeen. Penkin kokoakin voisi suurentaa ja mallia muuttaa.
Verannan edessä oleva kukkapenkki on puolestaan siedettävämpi tällä hetkellä, mutta uudistusta sekin kaipaa kipeästi. Siinä kasvoi myös aiemmin niitä markettoja, jotka nyt on siis poistettu. Lisäksi siinä majaili rehevästi muutama yksilö sormustinkukkaa. Ne mies kuitenkin poisti eilen niiden myrkyllisyyden takia, samoin kuin kaikki muutkin puutarhasta löytyneet sormustinkukat. Ihmettelen suuresti, miten edelliset asukkaat ovat halunneet istuttaa tuollaisia vaarallisia kukkia. Vaikka meillä ei olisi lasta, en siltikään kelpuuttaisi helpolla myrkyllisiä kasveja puutarhaan. Mutta siis poikamme, joka ensi kesänä on takuu varmasti joka paikkaan ehtivä sekä kaikkeen koskeva ja kaikkea maistava taapero, oli tärkein syy, miksi sormustinkukat tuhottiin. Toki ne ovat saattaneet jo levittää uusia siemeniä, joten ensi vuonna on tehtävä uusi tarkastus ja tuhoamisoperaatio.
Eksyin asiasta, mutta palataan vielä tuohon verannan edustalla olevaan kukkapenkkiin. Siinä kasvaa tällä hetkellä joitain tuntemattomia kasveja, joissa on nuppuja esillä. Nähtäväksi jää, minkälaisia kukkia niistä puhkeaa myöhemmin. Mutta tämä kukkapenkki tarvii myös ehdottomasti ehostusta muista värikkäistä kasveista, koska marketat ja sormustinkukat jättivät jälkeensä ikäviä tyhjiä aukkoja.
Näytetään lopuksi vielä esimerkki onnistuneesta kukkapenkistä, johon olen tyytyväinen. Se onkin ainoa hyvännäköinen, joka pihaltamme löytyy. Yksinkertaista ja sopivassa suhteessa kaikkea. Tässä silmä lepää. Harmi vaan, että pionit eivät kuki koko kesän ajan. Kuvassa näkyvät vielä sormustinkukatkin, joita toivottavasti ei enää ensi vuonna sitten ilmesty.
Suunnitelmia ja hommia on tehtävä vielä rutkasti, eikä sekään takaa, että pihamme olisi mieluinen ensi vuonna. Mutta muutos on kuitenkin jo alkanut. Olen kyllä valmis odottamaan pihan valmistumista pitemmänkin aikaa, jos tarve niin vaatii. Hyvää kannattaa odottaa, kuten sanontakin kuuluu.
:)