Ensimmäistä kertaa elämässäni olen sellaisessa tilanteessa että minulla on piha. Vielä se on suurimmaksi osaksi lumen peitossa mutta sieltä se alkaa ilmestymään suurten vaatimustensa kanssa. Sitähän pitää haravoida ja kaikkea?
Jounin Kaupassa oli laatikoita joissa oli tavaraa eurolla. Heti ensimmäisenä näin tuon ylimmäisen sammakon siellä. Sehän lähti heti mukaan. Jopa kassaihminen ihasteli sitä ja kysyi mistä löysin sen. Pari päivää myöhemmin saavuin uudestaan alelaareille ja siellä oli tuo alempi sammakkoinen! Minä luulen että minusta tulee sellainen ihminen joka kerää kaikkea kummallista kamaa pihalle.
Lunta. Kun katsoo etelässä otettuja kuvia ja sen jälkeen omalle pihalle tajuaa tosiaan kuinka pitkä maa tämä Suomi onkaan.
Takapiha. Järvikin on vielä jäässä. Muuten en kyllä jaksa säästä valittaa koska sehän on aika turhaa mutta toivoisin tuon lumen sulavan sen verran että pääsisin pottumaalle. 'Cause I'm old.
Ulkoeteisen ikkunoissa roikkuu pitsiverhot ja ne ovat kyllä veikeän näköiset ulkoapäin katsottuna. Kuvaaminen vain hankalaa koska heijastuksia.
Talon etuseinällä sitten näyttää tältä. En tiedä mitä tuolta kasvaa mutta jotakin. Luultavasti porot tulevat ja syövät kaiken kuitenkin.
Hundkarusellen. Bruno ja Hilla syövät milloin mitäkin maasta ja sitten oksennellaan kasoja lehtiä, heiniä ja oksia. Hilla varsinkin on kuin lammas, pää maassa ja nassuttaa jotakin heiniä ihan koko ajan. Ilmeisesti suurin herkku on jäniksen papanat mutta paremman puutteessa käy myös havunneulaset.
Markuksen suurin aarre, jopo. Minullakin oli punainen kaunis uusi jopo, mutta veljeni otti sen itselleen Helsinkiin koska en minä sitä käyttänyt ja hän tarvitsi pyörää. No arvata saattaa kuinka siinä kävi vaikka hän oli siihen viritellyt kaksi lukkoa.
Isoja käpyjä. Ehkä kerään ne ja keksin askarrella niistä jotain. Vaarana on aina että kävyn sijasta yrittää kerätä koiran kakkaa.
Mansikat pääsivät pihalle vähän katselemaan aurinkoa ja tuntemaan tuulen vireen. Vahvasti epäilen noista mitään tulevan mutta annetaan nyt ainakin mahdollisuus.