Saana rakastaa kirjoja, etenkin sitä äitiyspakkauksen kirjaa ja kummitädiltä saatua veto-kurkistuskirjaa. Me luetaan noita kirjoja niin monta kertaa päivässä, että muistan ulkoa jo melkein jokaisen sivun kuvat. Välillä saan yliannostuksen noista kahdesta kirjasta ja piilotan ne pariksi päiväksi, ihan vain oman mielenterveyteni vuoksi.
Eilen Sinin luona ollessamme Tinttara kantoi minulle taas kirjan luettavakseni, se kertoi maatilan eläimistä. Minä rupesin, innoissani uudesta kirjasta, matkimaan eläinten ääntelyä mahdollisimman oikean kuuloisella tavalla:
"Mikäs kirja se tässä on? Vau, täällähän on vaikka mitä eläimiä. Tuossa on kissa, kissa sanoo kurrnauu, kurnauu. Ja koira, koira sanoo vuh, vuh. Tuolla näkyy pikku tipuja, piip piip piip, ja sitten on kana kooot, kot, kot..."
Saana kuunteli keskittyneesti ja innoissaan, kunnes...
"Vielä tuolla pihan perällä näkyy olevan kukko, kukko raakkuu ÖRÖR ÖÖÖÖ ÖÖÖÖ, ÖR ÖR ÖÖÖ ÖÖÖ!!!"
Taisi kuulostaa melko pahalta, koska kuvan ottamisen jälkeen rääkäisin vielä tohkeissani pari kertaa, oikein täysin rinnoin kukkoa jäljitellen, niin Saanalta pääsi itku.
Ehkä me jatketaan sitä kurkistus- ja äitiyspakkauksen kirjan lukemista...