Mikä keväinen kasvi on piilossa mustan pöntön alla?
Ei, se ei ole parsa, sen aika on meillä vasta kohta (ja vielä kaiken lisäksi kaupasta ostettuna). Ei, se ei ole retiisi, siemenet ovat vielä pussissa, ollaan siis kovin myöhässä. Sama kohtalo on myös rukolalla, vaikka noin periaatteessa sekin jo kasvaisi. Varhaisperunakin on jäänyt istuttamatta, vaikka isäni kehui jo kohta nostavansa ensimmäiset mukulat - eläkeläisellä on aikaa touhuta.
Tuo pihan uusi huomiopiste, kammottava musta ruukku piilottelee allaan raparperia, jonka kasvua kupu jouduttaa. Ja katso, kuinka paljon!
Vasemmalla on varret, jotka ovat kasvaneet pöntön sisällä, oikeanpuoleiset ovat puolestaan olleet ilman suojaa. Kuvun alla kasvilla on paitsi lämpimämpää, sen varret myös kasvavat pehmeämmiksi ja vähemmin kirpakoiksi, siis erittäin herkullisiksi syöntipaloiksi. Kannattaa testata!
Raparperi on perinnekasvi, joka löytyy varmasti jokaisen vanhan talon pihalta. Ehkä sen yleisyyden vuoksi moni ei osaa arvostaa sitä, vaikka kasvi onkin kokenut eteläisemmissä maissa todellisen renessanssin ja on noussut monen ravintolan kevätsuosikiksi. Raparperin lisääminen on helpointa lohkaisemalla muhkeasta juuresta sivuverso erilleen. Juuri kasvaa syvässä, joten vanhan kasvin ylösnostaminen on hankalaa, lapiota saa työntää syvälle maan sisälle. Raparperi kannattaa istuttaa muhevaan ja rehevään maaperään, sillä se kaipaa energiaa kaikkien niiden herkullisten varsien kasvattamiseen. Keväisin juurelle voi heittää pari kourallista kanankakkaa tai kipata kunnon satsin palanutta hevosenlantaa voimaksi.
Isosta jakopalasta uskaltaa napata satoa jopa ensimmäisenä kesänä (ihan vaan pikkuisen varastaen), seuraavana keväänä varsia voi nyhtää jo reilummin. Koskaan ei saa kerätä kaikkia raparperin varsia, jotta kasville jää yhteyttävää vihreää pintaa, ja virallisesti kehotetaan, että satokausi lopetettaisiin juhannuksen maissa talvehtimisen varmistamiseksi. Itse napsin loppukesästä puutuneita varsia mehustusta varten, tämä ei ole kyllä heikentänyt talvehtimista tippaakaan, sanovat asiaa tutkineet mitä tahansa. Sukulaiset puolestaan ihmettelivät neuvoani jättää raparperi rauhaan keskikesän jälkeen, he keräävät satoa koko kasvukauden ajan.
Varret kierretään juuresta irti. Jamie Oliver vinkkasi, että valkoinen osa varren alaosassa on se kaikkein maukkain osa, joten se kannattaa ottaa mukaan leipomuksiin ja keitoksiin.
Jos raparperia ei oikein osaa hyödyntää, kannattaa katsoa vanhoja konsteja uusin silmin ja lisätä uusia ideoita vanhaa listaa päivittämään. Tänä vuonna ajattelin tehdä raparperisimaa ja panna cottaa kanelisen raparperihillokkeen kanssa. Viime vuoden suosikikseni nousivat nämä kolme tuttavuutta:
Ensimmäisistä varsista riitti karamellisointiin ja jäätelön kaveriksi. Kiva kirpeä lisä pehmeänmakean jälkkärin kylkeen! Ohje on täällä.
Toisen satsin tein sorbetin kaltaiseksi jäädykkeeksi, kaverina on mansikkasosetta. Yksi kipollinen tätä kirpeänherkullista jälkkäriä riittää, suosittelen kaikille hapokkaan kavereille. Ohjeen löydät täältä.
Kesän mehevin piirakka syntyi reilusta nipusta varsia, ihan vaan sekoittamalla ainekset keskenään. Tämä on todellinen laiskan naisen bravuuri, jota voi soveltaa mitä erilaisimmin aineksin omien ideoiden ja uskalluksen mukaan. Kurkkaa herkkuohje täältä.
Käänsin tuosta juuri pisimmät varret irti. Nuorempi juniori ihmetteli, miksi en ollut peittänyt kaikkia varsia ja toi paikalle vielä isomman (ja rumemman) mustan saavin. Nyt odotellaan, että loputkin varret kasvavat pituutta ja aletaan toden teolla nauttia kevään satokaudesta. Ihana kevät, vapun lumisateesta huolimatta!
