Vappu rymisteltiin tällä kertaa läpi vähän kiireellä. Tultiin reissusta aaton aattona ja käytiin aattona hakemassa toinen koira hoidosta parinsadan kilsan päästä. Kaupan kautta kotiin ja oltiin kotona puoli tuntia ennen vieraita. Tai no vieraita ja vieraita, oltiin kutsuttu kaksi ystävää lapsineen grillaamaan. Lapset riehuivat keskenään ja me saatiin jopa syötyä ja juotua lasit kuohuvaa. Kun lasten kitinä alkoi yltyä, tökättiin niille nakit käteen (tätä ei sitten kerrota neuvolassa, suolaa melkein 2 %) ja joka iikka otti oman paikan pöydän alta ja nakersi nakkia tyytyväisenä hiljaisuuden vallitessa. Saatan muuten ruokkia lastani kyseisellä herkulla toisenkin kerran tässä tulevan kesän aikana.
Nilkki sai vapun kunniaksi sellaisen pienen tikun nokassa olevan vappupallon (kuvassa). Viidessä minuutissa rakas lapseni oli taittanut tikun poikki, purrut pallon puhki ja tökännyt itseään kitalakeen jäljellä olevalla tikulla. Surkuhan siitä tuli. Parempi vappupallo-onni ensi vuonna?
Vappupäivänä käytiin urheasti torilla, vaikka sää oli kerrassaan perseestä.
Hyvä vappu, vaikka se harmittaa ettei oma kapasiteetti riittänyt munkinpaistoon. Itse paistetut munkit on vaan ihan parhautta. Ohjetta ei muuten kannata googlettaa lasten kanssa hakusanoilla hyvät munkit, kuten tuttavani oli tehnyt. Osumat eivät olleet toivotunlaisia.