and thanks for all the fish!
Muistan sen hetken, kun saavuin tänne ensimmäistä kertaa. Porraskopissa haisi kloori ja solukämppä tunkkaiselta, pettymys ja ahdistus löivät aika voimalla vasten kasvoja. Itketti vähän, mutta purin huulta ja yritin olla innostunut kun IKEAssa valitsin runkopatjaa. Mietin, että suhteellisen paskan kesän jälkeen pitää vielä muuttaa tänne, dear god mitä vittua ihan oikeasti?
Nyt kahdeksan kuukautta täällä asuneena voin todeta, etteivät ne olleetkaan niin pahoja, vaan oikeastaan aika hyviä ja toinen toistaan parempia jokainen. Äiti lohdutti muuttaessani, että jostain pitää lähteä kiipeämään ylöspäin ja niinhän se näköjään on.
Huomenna on vappu ja juhlintaa, mutta totutusta poiketen viimeinen bussini ei lähdekään jo 01.50, eikä se ala numerolla yhdeksän. Heippa Vuokki, huomenna minä muutan. Omaan kotiin. Kiipeän vähän ylöspäin. Että tervetuloa vaan vierailijat!
-Vilma K.
yritin ihan oikeasti kirjoittaa jotain syvällistä, mutta olen nukkunut liian vähän, pakannut liian vähän ja ollut töissä liian monta tuntia tänään, ei pysty.