Olen täällä toistuvasti valitellut kiirettä ja väsymystä, ja pääsiäisenä päätin kohauttaa olkaani tuollaisille tunteille. Onkin ollut hyvin voimaannuttava viikko. Aloitin lomani varaslähdöllä, kun olin varannut viime viikolle jo kaksi päivää vapaata ennen varsinaisia juhlapyhiä. Me ollaan nähty perhettä ja ystäviä , ulkoiltu, syöty suklaata ja nukuttu.
Viikonloppuna saimme tehtyä muun muassa kolme vuotta ajatuksissa olleen pihatyön. Täällä moottorisaha huristeli jonkin aikaa, ja nyt piha näyttää mukavan avaralta. Sain myös viimeisteltyä muutaman muun kotityön ja vetää muutaman raksin ruutuun to do -listalta. Mikä helpotuksen tunne!
Yksi iso tapahtuma on ollut myös se, että meidän nukkumisjärjestelyt muuttuivat melko radikaalisti. Kaikkien perhepeti- ja imetystouhujen jälkeen totutimme pojan siihen, että olemme olleet hänen sänkynsä vierellä niin kauan kunnes hän on nukahtanut. Tämä lähti taas jostain vaiheesta (enää en edes muista) ja siitä tuli tapa. Tällä viikolla kuitenkin totesimme, että nyt pojan on aika oppia nukahtamaan itse. Olemme laittaneet hänet omaan sänkyyn iltalaulua hyräillen sen jälkeen, kun olemme ensin yhdessä loikoilleet meidän vanhempien sängyssä ja lukeneet iltasatua. Hän juttelee sängyssään hetken mitä mielikuvituksellisempia juttuja ja huutelee meitä vanhempia vähän väliä, mutta sitten nukahtaa hyvillä mielin. Hän pyytää jo iltaisin "omaan sänkyyn". Tämä oli loistava muutos arkeen, näin saamme itsekin hieman omaa aikaa ennen yöunia.
Pääsiäisenä alkoi myös neljä viikonloppua kestävän juhlaputken ensimmäinen osa. Meillä on mm. äidin 50-vuotisjuhlaa, pojan synttäreitä ja suvun pienimmän ristiäiset.
Tämä lämmin ja aurinkoinen kevät on ollut muuten tänään yksi syy juhlia!