Ihanien kevätkelien myötä lenkkeilyn into on palannut. Keväisessä metsässä on jotakin pysäyttävää - se on niin täynnä elämää! Koirien kanssa pitää lähteä ulos vuoden jokaisena päivänä marraskuun räntäsateista tammikuun pakkasiin ja maaliskuun rapakeleihin. Nyt on onneksi alkamassa se vuoden paras lenkkeilyaika. Jos ei mietitä punkkeja ja kyitä ja muita pikku inhokkeja. Olen nähnyt täällä kahtena peräkkäisenä kesänä kyyn ja en todellakaan välittäisi nähdä yhtään enempää.
Millainen omistaja, sellainen koira, meidän elukat ovat sen verran kermaperseitä, ettei niitäkään huvita ulkoilla huonolla kelillä. Keväällä ne kuitenkin innostuvat lenkkeilystä ja me aktivoidutaan koko porukka. Ollaankin tehty kaksi kunnon lenkkiä ja vielä pihatöitä sen päälle. Iltaisin koirapedille käpertyy onnellisen väsynyttä porukkaa.
Kukaan ei muuten tule enää kyselemään iltaherkun (lue: puruluu tai kong) perään nyt kun Papu on poissa. Ehkä Maissi ottaa vielä pääkerjäläisen roolin kun on nyt lauman vanhin?
