Aamulla herätessäni minulla oli päivälle kolme tavoitetta: 1. Saada teini ylös ihmisten aikoihin. 2. Saada teini imuroimaan oman huoneensa. 3. Saada teini ulkoilemaan.
Aloitin tuijottamalla teinin hereille. Tämä tarkoittaa sitä, että istun hänen sänkynsä reunalla ja tuijotan häntä silmiin niin kauan, että teini kyllästyy ja nousee ylös. Mikäli hän tämän tuijotusherätyksen aikana sulkee silmänsä, minä ravistan häntä ja kehoitan heräämään. Tähän kuluu aikaa yleensä noin 30 minuuttia, mikä on paljon vähemmän kuin se että huikkailisin herätystä oven raosta tasaisin väliajoin.
Kun teini sai kammettua itsensä ylös sängystä, oli Jykä jo touhunnut imurin hänen huoneensa ovelle. Ei muuta kuin sujuvasti suoraan sängystä imuroimaan siis. Jes, tämä sujuu hienosti.
Imuroinnin jälkeen teini päätti nauttia aamupalaksi pari leipää ja minä aloitin kolmannen vaiheen. Istuin pöydän ääreen hänen viereensä ja ryhdyin puhumaan:
"Nyt on ulkona niin hieno päivä, että sinäki voisit mennä pihalle. Ihan vaikka tuohon takapihalle riippumattoon tai jotain".
"Hmph," murahti teini.
"Et tosiaankaan voi muhia sisällä koko pääsiäistä, naamaki ku kalkkilaivan kapteenilla. Vähän pittää kyllä pihalla olla".
"Mmmh."
Teini on mussuttanut leipänsä ja siirtyy korjaamaan tavaroita jääkaappiin ja minä jatkan:
"No niin, nyt ku oot syöny, niin lähet tuonne pihalle. Me tullaan siskon kanssa kohta perässä".
Ei vastausta.
Minun mantrani vain kiihtyy...
"Pihalle, ulos, riippumattoon, aurinkoon, pihalle, ulos, piha, ulos, matto, aurinko..."
Teini ei puhu mitään ja Saana keskeyttää minun mantrani.
Kohta teini kävelee johtokela kädessään takapihalle.
Ja ULKOILEE.