Niin, että ei oltu gaaloissa. Siis en ollut, mutta olin, nimittäin kyttäsin jälkikäteen asuloistetta ja kirjoituksia gaaloista, joita viikonloppuna oli Suomessa kaksin kappalein oikein.
Jos skipattais kuitenkin koko gaala homma ja puhuttais jostain muusta.
Suunnitelmissa oli "suunnitelmia tehdä jotain ja lähteä johonkin". Sen kummempia suunnittelematta asiaa, paukautettiin koslan nokka kohti ystävien residenssiä ja tutkimaan uuden pihamaan eloa. Voi viulu mikä piha! Lääniä on kuin Suomen omakotialueella konsanaan ja väriloistoa jopa varjoisena päivänä mielettömästi!
Taloa ei olla remonteerattu vielä alkuunkaan ja huoneet huutavat tyhjyyttään ja kosteuttaan vielä, mutta viime kesän poltettu nurmikko ja pystyyn kuolleet kasvit olivat todellakin heränneet eloon ja fiilis oli jotenkin... Suomalainen(?) siellä pihalla taapertaessa. Mäntyä, omenapuita, sammalta ja nurmikkoa sulassa sovussa.
Talo itsessään on hulppea raameiltaan. Tekemistä riittää kyllä, mutta kuten sanottu, oli pointtina kuitenkin vain kuljeskella tee kuppi ja kamera kädessä ja katsella kuinka viime kesän auringon polttama piha on kokenut puhkeamisen eloon.
Täällä Rivieralla asuessa huomaa tottuneensa sellaseen tosi asiaan, että omakotitalojen pihat eivät loista tonttien pinta-alojen perusteella ollenkaan samoissa sfääreissä verraten Suomeen.
Maan hinta on mieletön täällä ja epävirallinen syy on, että maa loppuu kesken. Niinhän se tekeekin, mutta samaan aikaan sitä miettii kuinka paljon aareja on vuorille ajellessa vielä käyttämättä.
Täällä hyvin harva rakentaa omaa taloa. Remontteja tehdään tietenkin, mutta peruskaavan mukaan ostetaan maa ja talo yhdessä ja remonteerataan talosta mieleinen. Toinen vaihtoehto on ostaa maa ja talo, purkaa talo ja tehdä uusi, mutta sanomattakin selvää, että tässä kohdin homma on jo todella tyyristä.
Suomessa käydessä siellä tuntuu olevan tilaa joka suunnassa ja omakotitalojen pihoilla tallustaessa tuntuu, että piha jatkuu loputtomiin. Täällä luksusta on päästä ystäville kylään, jotka taloa etsiessään luopuivat kaikista periaatteistaan ja budjeteistaan talon nähtyään. Ainoa kriteeri joka täyttyi oli iso piha ja myöntää täytyy, että sen he saivat.
PS. Jos oltais ihan rehellisiä niin kyllähän mua kateellisuus pisti jokaiseen lihakseen tuolla saapastellessa. Ei edes puheet tulevista rempoista ja rahanmenoista hillinneet yhtään. Naapurin heilutellessa aitansa takaa, vastasin tervehdykseen reippaasti ja toivoin, että naapuri ajattelisi mun olevan just talon emännän olonen.