Tietää saaneensa toivottuja vieraita, kun heitä tekee mieli halata ulko-ovella siitäkin huolimatta, että tukka ja takki tippuvat sadevettä.
Tämän sunnuntain kattaukseen kuului kikherneitä ja pannukakkua, neljä naista ja yksi poika, muutama mimosa ja monta vilttiä, huivia ja aamutakkia (yksi vieraista toi oman mukanaan - nerokasta!).
Asialistalla myös: haaveilua (Lissabonista, Karibiasta, Porvoosta ja siitä, että saisi käyttää aurinkorasvaa), bossa novaa sekä piirtelyä, joka meni kirjaimellisesti perseilyksi: istuin avonaisen tussin päälle ja onnistuin söhräämään mustaakin mustemman mustetahran keskelle päiväpeittoani.
Tuolla se nyt hurisee pesukoneessa. Kotoisa olo - sunnuntain ääni. Vain Gilmoren tyttöjen tunnari puuttuu. Siinä ehkä ohjelmaa loppuillaksi?
Kiitos ystävät ja kiitos ystävistä, taas kerran! Sadepäivätkään eivät ole ollenkaan hullumpia, kun ne viettää näin.
Leppoisia viikon viimeisiä tunteja, kamut!