Terveiset kotoisan kaaoksen keskeltä! En ole suinkaan hukkunut pyykkivuoren alle, vaikka siltä saattaisi vaikuttaa, mutta kieltämättä viime aikoina on ollut sellainen olo että aika ei millään riitä kaikkeen, ja vähimmälle huomiolle on tällä kertaa jäänyt blogi.
Joskus en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun kokopäivätyön ohella yrittää kirjoittaa kahta eri blogia, valmistua, pitää 88 neliötä jotenkuten asuttavassa kunnossa, huolehtia kahdesta elukasta ja niin, elää vähän. Sisustusaiheisen blogin kirjoittaminen muuttuu kohtuu haastavaksi kun ei ole aikaa sisustaa, tai olla kotona.
Koska blogeissa koti näkyy yleensä vain siivottuna ja viimeisteltynä, ajattelin nyt vilauttaa teille vähän miltä se tavallisesti näyttää, asuttuna.
Työhuonehan on meillä ihan puhtaasti yksi suuri pyykkivuori. Kuva on otettu eilisiltaisen pyykinpesu- & kuivien pyykkien lajittelu-urakan jälkeen, eli tämäkin on todellakin siistitty versio. Arjen askarruttavia kysymyksiä on mm. miten kaksi ihmistä saa aikaan näin paljon pyykkiä?
Koska meillä asuu vain yksi ihminen joka harrastaa sängyn petaamista, ja tämä tyyppi lähtee töihin n. 2-5 tuntia aikaisemmin kuin toinen, niin sänkyä ei meillä yleensä pedata. Sen sijaan sängyssä lojuu keskimääräisesti n. 2 läppäriä, 1-2 tablettia, pari puhelinta, lehtiä, kirjoja ja lukematon määrä vinkuvia ja kuolaisia koiranleluja.
Yöpöytä ja lukemista odottavat opukset. Arvioisin, että seuraava hetki lukemiseen tarjoutuu suurinpiirtein kesäkuun alkupuolella.
Koiranpedin päällystysprojekti taisi alkaa joskus syyskuussa ja projekti taitaa jatkua niin, että marssin Mustiin ja Mirriin ostamaan uuden pedin. Uni näyttää maistuvan keskeneräisyydestä huolimatta.
Älä unohdu kotiin -julisti uusin Trendi. Täysin samaa mieltä! Siispä luvassa entistä enemmän keskeneräisyyttä, enemmän terassilla istumista ja ehkä viimeinkin sen jumppakortin lataus... Blogia enemmän on kärsinyt oma kuntoiluprojekti.
Kaiken keskeneräisyyden keskellä olen onnellinen siitä, että olen tällä viikolla ehtinyt vaihtaa kuivahtaneet kanervat narsisseihin, kesyttää pyykkivuoren, piipahtaa elämäni ensimmäisessa blogi-illassa (siitä lisää myöhemmin), aloittaa piha- ja metsätyöt mökillä, viihtyä hulluilla päivillä n. 20 min ja tehdä rästihommia minun ja valmistumisen välillä edes pienen harppauksen eteenpäin.
Olen onnellinen myös siitä, että sateinen päivä vaihtui auringon pilkahdukseen ja että kaiken arkisen kaaoksen keskellä, minulla on todella hyvät unenlahjat.
(Ja aika onnellinen olin myös näistä Lontoon tuliaisista.)
Tulevalle pääsiäisviikonlopulle minulla on aivan suuruudenhulluja suunnitelmia! Aion nimittäin: 1. pestä ikkunat (jotka ovat vieläkin kesäisen remonttipölyn peitossa), 2. siivota vaatekaapin ja viedä tavaraa kirppikselle, 3. juhlia vähän, 4. tehdä suuren harppauksen koulutehtäviä eteenpäin.
Lisäksi aion opetella olemaan potematta syyllisyyttä aikaansaamattomista päivistä, sillä kaiken järkeni mukaan ihminen tarvitsee niitäkin päiviä pysyäkseen järjissään.
Työt eivät taida loppua tekemällä, ja onhan tässä keskeneräisyydessä se hyvä puoli, että ei ainakaan tule tekemisen puutetta. Eikä muuten mikään tunnu paremmalta kuin livahtaminen lounaalle, päiväunille tai kahville kesken koulutehtävien puurtamisen, niin kiellettyä ja niin ihanaa.