Löysin eilen kirpparilta kauniita, vanhoja ikkunoita viidellä eurolla kappale. En ostanut, vaikka olisi tehnyt mieli. Ajatukseni ovat nimittäin viime aikoina pyörineet kasvihuoneasioissa - tai siis lähinnä siinä, kuinka hirvittävältä oma, Rämäksi ristimäni kasvihuonehökötys näyttää. Viime viikonlopun pihahommien lomassa käväisin talviteloillaan olevassa Rämässä. Kuluneen talven myrskyt olivat tehneet tuhojaan: pari kannatinta oli irronnut, toisen puolen seinärakenne oli lähtenyt kaatumaan. Naulasin laudat takaisin paikoilleen. Rämä on jotenkin niin nolo, että naurattaa.
Viimeisen viikon olen haaveillut kauniimmasta kasvihuoneesta. Sellaisesta, johon mahtuisi pieni pöytä ja tuoli. Ei sen tarvitsisi olla hieno tai kallis. Voitaisiin ihan hyvin kyhätä omanlainen ratkaisu vanhoista ikkunoista. Riittäisi, ettei tuntisi sääliä sitä katsoessaan.
Viime vuonna Rämä tuotti hirmuisen määrän tomaatteja, kymmeniä kurkkuja, yrttejä, papuja. Kasvihuoneen perimmäinen tarkoitus on tietysti saada ruokaa omasta maasta, ja siinä Rämä onnistuu paremmin kuin hyvin. Ehkä ei ole reilua häpeillä Rämää vain siksi, että se on ruma.