Saana sai nimiäislahjaksi aivan henkeäsalpaavan suloiset kerhotossut. Koska neiti ei silloin tajunnut maailman menosta juuri muuta kuin tissi = maitoa, laitoin tossut tytön huoneen hyllylle odottamaan maailman avartumista. Jos vauvan maailmankuva on ollut suppea, ei äitikään ole tainnut penaalin terävin kynä menneenä vuonna olla.
Eilen pippurin huonetta siivotessani, jotakin oivalluksen tapaista päässäni kuitenkin tapahtui, se meni jotensakin näin:
Vauva- oppia kävelemään-taapero-pallerokerho-liukas lattia-kuhmuja-KERHOTOSSUT!
Innoissani (pikkuhiljaa palautuvasta aivotoiminnastani) sujautin tossut tyttöselle jalkaan ja jäin seuraamaan mitä neiti tuumaa...
"Katokatokato, käppi, hiihii", neiti tökki sormella kukkaa, selitti kamalasti jotakin ja hihkui. Ponkaisi sylistäni ylös ja lähti juoksemaan innoissaan, ääneen nauraen.
Näillä tossuilla mennään ja lujaa.
Vaviskaa pallerokerholaiset, meidän pippurikin pysyy ensi viikolla pystyssä, eikä liukastele enään.