Yksi sana. SAATANA. Viimeksi remppakuulumisten yhteydessä taisin kirota lasikuitutapetit alimpaan maanrakoon ja sama meininki jatkui tällä viikolla makkarin puolella. Home sweet home ja sitä rataa, kyllä osaa varmasti arvostaa omaa luukkua huomattavasti enemmän, kun ensin on raaputtanut kolme tuntia postimerkin kokoisia paloja tapettinöyhtää irti seinistä.
Kokoonnuimme tässä muutama päivä sitten J-Crewin eli Jennyn ja Juhanin kanssa Laruun missionamme irroittaa originaalit tapetit. Jenny varustautui huomattavasti paremmin kuin viime kerralla ja ottin mukaansa höyrypesurin. Meitsi sen sijaan otti mukaan pitkän pinnan ja Juhanin raa'an miesvoiman. Hyvä posse, mahtava tiimi. Höyrypesuri ftw! Oli pikkuisen iisimpi vaihtoehto jännetupentulehduksen aiheuttavaan suihkepulloon verrattuna. Kolmen ja puolen tunnin raaputtamisen jälkeen kaikki kolme kerrosta seinänrumentajaa oli poissa. Jäljellä vain rapiseva seinäpinta sekä iso astia valkoista pakkelia.
Fuck you tapetti.
Fiilikset väsyneen illan päätteeksi.
Oli kyllä huomattavasti nopeampaa puuhastella kolmistaan ja saimme kuin saimmekin kaiken valmiiksi. Juhani vielä handymanina tasoitti isoimmat kolot ja seuraavana päivänä kävin heittämässä ekan kerroksen valkoista maalia seiniin. Ei ole muuten koskaan valkoinen seinä näyttänyt yhtä hyvältä kuin kahden päivän sykkimisen ja hikoilun jälkeen. Larun ilta-auringossa, aijaj. Joskus haaveilin maalaavani kaikki seinät pinkiksi tai mustiksi tai limenvihreiksi, mutta nyt kun saan oikeasti päättää seinien värin, niin freessi ja puhdas valkoinen on ainoa mahdollinen vaihtoehto. Jos oikein innostun, niin ehkäpä joskus voisin harkita vaaleanharmaata. Ehkä. Katsotaan sitä sitten myöhemmin.
Keittiön kodinkoneet ovat muuten vihdoin saapuneet ja keittiöremppaa pääsee kohta jatkamaan. Ensi viikolla vissiin faijan kanssa remonttitreffit. Mutta nyt se on ainakin todistettu - ihminen pärjää ihan hyvin pari kuukautta ilman juoksevaa vettä, jääkaappia tai hellaa.
Translation: Still alive nigga.