Ystäväni Sini reippaili vauvansa kanssa luoksemme viettämään aamupäivää. Meillä oli suunniteltuna seuraavanlainen ohjelma: Sini leikkaa minulta hiukset, minä valmistan lounaan, syödään ja juorutaan (lapset nukkuvat tietysti päiväunia pitkän kaavan mukaan). Koska lapsemme päättivät ollakin kaikista suunnitelmista poiketen hereillä, ajattelimme syödä ensin lounaan ja katsoa josko sen jälkeen olisi mahdollista siistiä kuontaloani.
Paistoin pikaisesti bratwurstia ja ruusukaalia meille ja lämmitin eiliseltä jääneitä perunoita ja kanaa tyttöselle. Istuimme pöydän ääressä, söimme, juttelimme ja nauroimme. Lounaan jälkeen siirryimme suvereenisti suoraan päiväkahviosioon ja jatkoimme pöydän ääressä herkuttelua. Tyttönen halusi saada osansa mustikka-banaanimuffinsseista ja kinusi syliin kerjäämään herkkupaloja.
Siinä tyttö sylissäni istuen kerroin Sinille suu vaahdossa, muffinssissa ja kahvissa juttua eräästä ihmetystä aiheuttaneesta asiasta:
"... Siis jos se on PASKA ja se on PASKA, niin mitä muuta niistä muista voi tulla ku PASKOJA".
Tässä vaiheessa Saana kääntyi katsomaan minua suoraan silmiin ja sanoi:
"KAKKA".
Koko maailma pysähtyi hetkeksi. Minä tuijotin Siniä silmät lautasen kokoisena, tietämättä mitä tehdä tai ajatella. Sini tuijotti minua hetken ja repesi nauramaan.
"Mitä ihmettä?!! Tajusko se, että tuo P-A-S-K-A (tavasin tämän) on sama ku kakka??" minä mietin ääneen.
"No tajus!" Sini kihersi pää punaisena, vedet silmistä tirskuen.
"Eiiii, kuinkahan paljon se jo tajuaa? Kyllä minä oon huomannu, että jos sanon, että hae tutti, ota lusikka ym. lyhyitä juttuja, niin se ymmärtää, mutta miten se ossaa tuon P-A-S-K-A-N ja kakan yhistää?? Siis kyllähän se tietää mikä on kakka, mutta mistä se voi tietää, että se sama asia on myös P-A-S-K-A?" minä vaikeroin ääneen.
"Kyllä tuo neiti vaan näköjään ymmärtää jo paljon enemmän kuin me arvataankaan", Sini mietti
"Apua, nyt pittää lopettaa hermostuksissaan tuon kissan P-A-S-K-Aperseeksi nimittelyki. Niin ja tuo PERSE, ehän mie sitäkään voi ennää sanoa. Eihän mulla oo ennää mittään puhuttavaa, ku kaikki pittää lopettaa" minä pähkäilin ääneen.
Hui!
Nyt alkaa kyllä sellainen suun siivous tällä mutsilla, että oksat pois.
Ollaan me jo pidemmän aikaa Jykän kanssa huomioitu se millä äänensävyllä esim. kissalle puhutaan, silloinkin kun sen kanssa menee totaalisesti hermot. Mutta tuon paskaperseen on voinut sanoa sellaisella iloisella äänensävyllä ja samalla on saanut purkaa kissan äärimmilleen pingottaneita hermojaan tuohon rumaan nimitykseen. Sekin täytyy nyt siis unohtaa. Millähän nimellä minä voisin sitä jatkossa kutsua? Se nimittäin osaa toisinaan olla niin saakelin raivostuttava, että voisin ilomielin tehdä siitä vaikka itselleni lämpöiset talvirukkaset. Onhan se toki myös suloinen ja hellyttävä, mutta ei todellakaan koko ajan.
Kaikki minun lemppari jutut pitää nyt lopettaa, pakko vielä herutella pari oikein mehevää tänne..
PASKAPERSE, KUSILUNTTI, PÄLLINAAMA, MOLOPÄÄ, AIVOKÄÄPIÖ, TALIAIVO, PÄSSINPÄÄ.
Hmm... kaksiosaiset nimitykset on näköjään olleet minun lemppareita.