Vietin pitkän viikonlopun kiireisen työrupeaman jälkeen. Olen lepuuttanut ylirasittuneita hermojani kykkimällä pihalla perjantaista maanantaihin - ihanaa! Sää on suosinut: vaikka jäiseltä järveltä puhalteleekin vielä kylmähkö tuuli, on auringossa ollut sen verran lämmin, että pihalla on tarjennut vallan mainiosti ilman pipoa. Suuren osan pitkää viikonloppua seisoskelin pihan erinäisissä kulmissa, tuijottelin ja suunnittelin. Sitten ryhdyin hommiin. Iso, ylikasvanut koristearoniapensas sai kyytiä oikein kunnolla. Leikkasimme alas myös ränsistyneen angervoaidan. (Angervolajikkeemme ei ole selvillä edelleenkään - aita ei jaksanut kukkia viime vuonna juuri ollenkaan, joten lajinmääritys jäi tekemättä.) Etupiha näyttää nyt kovin paljaalta ja pihan mittasuhteet tuntuvat muuttuneen kertaheitolla. Mutta ei se mitään, onneksi angervot kasvavat nopeasti!
Tässä lepää angervoaita.
Metsäpalovaroituksesta huolimatta naapurustossamme poltetaan jos jonkinmoista risukasaa harva se päivä. Meillä ei risuja polteta: angervoaidan jämät ja omenapuiden ja koristearonian oksat tulevat mielenkiintoiseen käyttöön. Helmikuun Viherpihassa oli pieni juttu lahopuuaidasta, joka ylläpitää puutarhan ekosysteemiä ja pölyttävien hyönteisten elinolosuhteita. Bongasin lisätietoa lahopuun tärkeydestä Suomen luonnonsuojeluliiton Lahopuutarha-sivuilta, ja päätin siltä seisomalta ottaa tämän kevään projektiksi lahopuuaidan perustamisen pihapiiriin. Maa on vielä routainen, joten risut ja oksat saavat vielä hetkisen odottaa uutta kotiaan. Kun aika on kypsä, postaan aiheesta erikseen.