Ensimmäinen yö uudessa kodissa. Ilta meni hyvin, paitsi pinnasängyn kokoaminen oli aika äänekästä, Topi hieman vinkui ja Aino ei meinannut millään nukahtaa. Naapurit varmaankin rakastavat meitä heti alkuun.
Ensimmäisen yön lisäksi uudessa kodissa on ollut ensimmäinen halaus, ensimmäinen huutoitku (jos jollekin on epäselvää - Aino), ensimmäinen saunominen, ensimmäinen illallinen - juhlallisesti kebabbia ja ranskalaisia liian tulisella kastikkeella. Lisäksi ensimmäinen aurinkoinen aamu, ensimmäinen aamiainen, ensimmäistä kertaa Eppu Normaalia ja PMMP:tä. Eikä varmaan tule yllätyksenä, että mietin aikaisemmassa kodissa jokaisen hampaanpesun ja roskien viemisen ulos viimeiseksi kerraksi. Dramaattista.
Nyt pitäisi alottaa muuton ihanin vaihe, eli tavaroiden purkaminen. On niin tärkeää, että leivänpaahdin sijoitetaan täysin oikeaan paikkaan, astiastosta puhumattakaan. Tavaroiden uusien paikkojen miettiminen on niin haastavaa, että minulta tuhrautuu siihen yleensä vähintään viikko. Juuri nyt istun tietokoneella, koska Matti nukkuu ja tarvitsen ehdottomasti hänen mielipiteen siitä, tuleeko Harry Potterit oikeaan vai vasempaan reunaan kirjahyllyssä. Onneksi Aino on toimeliaampi kuin minä, hän nimittäin purkaa laatikoita keittiössä juuri nyt aika tohkeissaan.
Minulla on samaan aikaan haikeus vanhasta kodista ja onni uudesta. "Löydän ja menetän", laulaa Martti Syrjä.
Aino miettii, että hipit on rautaa ja kaikki kaunis niin naiivia.