Minun suunnitelmissani pintaremonttia vaativaan kotiin muuttaminen tarkoitti sitä, että pari päivää vähän maalaillaan ja sitten laitetaan tapetit. Voin kuvitella, kuinka aika moni remonttikonkari sillä puolella nauraa nyt hihaansa. Teimme heti alkuun aloittelijan virheen ja teimme liian tiukan suunnitelmallisen aikataulun. Emme laskeneet aikatauluun yllärilisäpäiviä lapsen sairastelukierteelle, paneeleista riisuttujen seinien tasoittamiselle, maaniselle taistelulle hiomapölyä vastaan tai sille, ettei niitä tapetteja/maalejakaan valita ihan vaan sormia napsauttamalla.
Viikonloppuna olen ollut muuminkatselu- ja kirjanlukusylinä pienelle nuhanenälle, reagoinut asioihin valmistamalla lempiruokia pöydän täyteen lasagnesta tortilloihin, himoinnut tölkki-Cocacolaa (enkä edes juo oikeastaan limsoja) ja tehnyt täydellisen Spotify-soittolistan maalaamiseen. Olen keksinyt muuten tuosta maalaamisesta itselleni oikein uuden lempiharrastuksen: on jotenkin terapeuttista kääntää lempibiisit soimaan ja sutia väriä seinään. Onneksi täällä riittää vielä harrastettavaa. :D Maalauspuuhat ovatkin ainoa konkreettinen remonttijuttu johon olen tähän asti osallistunut, sillä muuten olen hengaillut pojan kanssa, huolehtinut remontoijien kaffe- ja ruokapausseista ja purkanut laatikoita.
Pojalla on oma työkalupakki, jota hän tietenkin kantaa ahkerasti mukanaan ja auttaa hommissa. <3
Pahvilaatikoiden keskellä eläessä voi pienet jutut tuntua suurensuurilta. Tänään pääsin ripustamaan vaatteitani lattialistoja vaille valmiin makuuhuoneemme kaappiin, tuntui jotenkin epätodelliselta ja niiin kivalta.
Vinkki muille kaappitilaa niukasti omaaville: Ikean kankaiset päältä vetskarilla avattavat "hyllylaatikot" ovat tosi käteviä! Itse sain näppärästi kaikki perusjutut kuten teepaidat, topit, pitkähihaiset ja yövaatteet näihin laatikoihin.
Kuvat ovat tällaisia hyvin rajattuja otoksia ihan siitä syystä, että oikeasti ollaan vielä tosi kaaoksen keskellä. Ensimmäisenä taitaa valmistua meidän makuuhuoneemme, siitä sitten luvassa vähän kokonaisempaa kuvaa. :)
Ja vaikka kaikki onkin sikin sokin, niin keittiössä voi sentään hetken leikkiä, että kaikki olisi jo paikoillaan jos katsoo poikieni tuomaa kukkakimppua.
Otetaanko kaikki huomenna ihan iisisti?
<3