Eteiseen oli laitettu jo aiemmin alkuperäisten hirsien ja lankkujen suojaksi harmaa laminaatti.
No, eipä ole enää.
Lankkujen epämiellyttävä tuoksu kevään myötä paljasti epäilymme oikeiksi.
Laminaatti, niiden alla ollut suojamuovi, alkuperäisistä lankuista osa ja niiden alla olevat villat kaikki olivat kastuneet. Eivätkä suinkaan sade- tai kuravedestä.
Lankunkastelija kuvassa keskellä.
Kissan tapa ja suurin ilo silmän hetkeksi välttäessä on aina ollut livahtaa rappukäytävään.
Tätä on jatkunut nyt kolmen vuoden ajan aina, kun me - ja meitä useammin kesän talovieraat - olemme hetkeksi unohtaneet eteisen oven auki. Kissa on lauman vanhin leikattu kolli, mutta korvien välistä emme ole onnistuneet valitettavasti poistamaan täysin siltä ajatusta, että eteinen on sen reviirin keskeisin etupiiri, joka saa kenkien mukana ovelle asti kulkeutuvien maatiaisserkkujen tuoksujen myötä ilmeisesti kaupunkilaispojan vietit täysin valloilleen.
Tänään mies otti ärräpäiden saattelemana koko lattian auki ja tuoksu oli, hmm, tyrmäävä. Etsimme juuri tietoa siitä miten vanhaan hirsitaloon asennetaan uudet, poistetaan vanhat kostuneet laudat ja vaihdetaan villat. Jos tiedät rintamaniestalopalstaa paremmin asian, kerro toki meillekin! Onneksi koolauksien poikkipuut ja alimmaisena sijaitsevat alkuperäiset hirret vaikuttavat säilyneen kuivina.
Ainoastaan kaikki sen yläpuolinen korvataan / poistetaan ja sahataan kusiset lankut irti. Saakulin kissat! Tuleepahan ihan uusi lattia.
/small incident in the hall. We have two male cats, something that is not always the best possible combination in a 100 year old log house. This time they won, and dispite all efforts to protect the original hard wood floors, we have to open the whole darn thing and replace the wet ones as well as the insulation. Just as we had the thing covered and protected last year. *very. long. sigh*