Siinä se kauan jemmassa pidetty tapetti nyt sitten on lopultakin. Tapetointi on kivaa, nopeasti näkee tuloksen eikä nykyisillä menetelmillä kuitenkaan tarvitse mennä heti kerralla oikein. Voi ottaa irti jos menee vinoon ja laittaa uudestaan. Yksin tehden hommassa on kuitenkin omat haasteensa. Jatkuvasti saa rampata tikkaita ylös ja alas, ikinä ei ole tarvittavat välineet heti mukana ylös päästyä. Lopputulos ei ole ihan täysin virheetön, mutta välikö tuolla.
Taulujen kiinnittäminen oli mukavaa urakan jälkeen. Asettelin maalaukseni vähän eri tavalla kuin ennen ja sain samalla uusille, vielä syntymättömillekin tilaa tuohon ikkunan lähelle. Valokuvat asettautuivat vanhoille tutuille paikoilleen.
Tässä alakuvassa näkyy tapetin pinta paremmin. Tykkään tuosta hopeisesta kuviosta, kaivattua vaihtelua entisen kultaan vivahtavan jälkeen.