Jos minulla olisi kaikki valta ja mammona, aloittaisin jokaisen päivän mahdollisimman hitaasti ja nautiskelisin kotona kaikessa rauhassa aamun ensimmäisestä kahvista sekä maukkaasta aamupalasta. Tämä tapahtuisi tietysti hentojen auringonsäteiden lämmittäessä ikkunan läpi kasvojani, tai näin ainakin kuvittelisin.
Todellisuus ei voisi kuitenkaan olla kauempana tästä. Yleensä hotkaisen aamukiireessä pari leipää ja jogurtin, samalla kun vahtaan toisella silmällä kelloa ja talon ohi lipuvia busseja. Kahvini juon tavallisesti sähköposteja selaillen ikkunattomassa työhuoneessa, jonne ei juuri linnunlaulu kuulu tai päivänvalo yllä. Jep, se siitä täydellisestä aamusta.
Kaikki mitä rakastin -blogista tuttu, ihana Eeva kuvaili vastikään omia aamurutiinejaan. Eeva herää minun tavoin kovin aikaisin, mutta meikäläisen minuuttiaikataulun sijaan hän ehtii nauttia lasillisen vettä, johon on puristettu puolikkaan sitruunanmehu, purskutella suussa kylmäpuristettua seesamöljyä sekä lötkötellä sohvalla tai ihan vaan haahuilla. Aamupalanaan hän nauttii vihersmoothien, tai kuten tuolla kertaa, leipää hillolla ja maapähkinävoilla.
Eevan tuiki tavallinen arkiaamu kuulosti minun satunnaiselta viikonloppuaamulta, ilman öljyn purskuttelua ja maapähkinävoita. Minussa heräsi kuitenkin jutun innoittamana hinku testata seuraavan etätyöpäivän tullen toisenlaista päivän aloitusta ja katsoa, onnistuisinko minäkin aamuhaahuiluissani.
Kuinkas sitten kävi? Noh, ensinnäkin nukuin tyytyväisenä tunnin pidempään ja käytin myös tavanomaista enemmän aikaa aamupalatuokioon. Hotkimisen sijaan pureskelin kaikessa rauhassa viimeisetkin leivän muruset ja makustelin ajatuksen kanssa päivän ensimmäistä kupillista. Kannoin olohuoneen puolelta kukkakimpun pöytäseurakseni, ja pyöräytin pitkästä aikaa kotitekoisen smoothien: päärynää, banaania, puristetun appelsiinin mehu sekä koristeeksi kuivattua minttua – nam!
Etäpäivän aloitus oli kaikessa erilaisuudessaan onnistunut, ja mieli tyyni tarttumaan työtehtäviin. Mutta jos minulla olisi kaikki se valta ja mammona, aloittaisinko sittenkään jokaista päivää mahdollisimman hitaasti ja tekisinkö kokeilusta uuden arkiaamujeni rutiinin? Hmmm...Ehkä sittenkään en.
Pieni pala luksusta kuuluu viikonloppuun, mieluiten marmeladilla. ;)