Mietin elämääni. Heittäytyäkö rohkeasti mahdollisesti vuodeksi maailmalle ja palata jatkuvaan epävarmuuteen vai pysyäkö kuitenkin kotona ja tehdä töiden ohella 'vähän' eli vähintään tripla-annoksen aivotyötä, joka saattaisi tuoda lopulta enemmän varmuutta tähän pienen ihmisen elämään.
Valitsin jälkimmäisen ja olen siihen enemmän kuin tyytyväinen. Kun syntyi päätös kotona pysymisestä, annoin itselleni samalla luvan panostaa enemmän kotiin. Niinpä rupesi olohuoneen yhdeltä seinältä tapetti irtoamaan. Huomenna on aikomus saada jo kuukausia työhuoneessa elämän suuntien varmistumista odottaneet tapetit paikalleen. Tulee tällä viikolla jumpattuakin, yksin kun hommaa tekee. Sitähän se alkuviikolla tapaamani fysioterapeuttikin toivoi...