Irtisanoin tänään soluhuoneeni. Huomenna maksan liian ison takuuvuokran tulevasta yksiöstäni ja sen jälkeen alan maksamaan liian suurta vuokraa omasta kodistani. Pyörin viimeyön ahdistuksissani, mietin rahaa ja tulevaisuutta, sitä olenko yksiössä liian yksin ja mitä jos en saa töitä. Kaikesta huolimatta mielessäni ei käynyt se vaihtoehto, että jäisin tähän soluhuoneeseen, ei ollenkaan. Oikeastaan tiesin jo heti kun sain HOASilta viestin asuntotarjouksesta, että haluan sen. Piti käydä istumaan yliopiston portaille ihan silkasta onnensekaisesta hämmennyksestä. Ihan sama mitä maksaa ja millainen muovimatto siellä on. Ja siellä on kiva muovimatto, jos muovimatosta nyt voi niin sanoa.
On hämmentävää ajatella, että välikausi on kohta ohi. Tietynlainen kodittomuus on kohta ohi. En malta odottaa omaa keittiötäni, kylpyhuoneen viemäriritilää ilman takertuneita pitkiä hiuksia, käyttökunnossa olevaa pakastinta, biojätettä, sitä että voin käydä vessassa ilman paitaa ja puhua vieraitteni kanssa normaaliin ääneen vaikka kello olisi yli puolenyön.
Kevät on tosiaan aika ihmeellistä aikaa.
-Vilma K. (kuva on muuten weheartit.comista, ihan tiedox, kun se pitää kait aina mainita)