(Kuva Eerikan kautta napattu.)
Tämä vuoden 2013 äitiyspakkaus on komeillut jo aikamonessablogissa mutta ruodinpa minäkin sen vielä läpi. On niin hauska lukea, miten erilaisista jutuista eri perheissä on tykätty ja miten eri mallisia vauvat ovat vaatteiden istuvuuden suhteen. Meille äitiyspakkaus oli aika itsestäänselvä valinta, ihan huikeahan tällainen systeemi on ja pakkauksen sisältö reippaasti rahakorvausta arvokkaampi. Erittäin todennäköisesti otamme myös mahdollisille seuraaville vauvoille äippäpakkaukset, vaikka Jiponkin vaatteista ja tavaroista moni jää säästöön.
Käyn kuvan läpi riveittäin vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas.
Harmaa toppahaalari oli meillä käytössä kovimmilla paukkupakkasilla, kun Jippo siirtyi istumaan rattaisiin eikä lämmikkeenä ollut enää makuupussia tai lampaantaljaa. Poika on niin kuumakalle, että paljoa käyttöä sille ei tullut, mutta hihat ja lahkeet auki se ehkä saattaisi mennä vielä ensi talvenakin juuri ja juuri. Mukavan muhkea mutta ei mitenkään hirveän nätti. Töppöset alkavat olla jo liian pienet mutta ovat olleet nyt käytössä ahkerasti, kun kevyemmän haalarin lahkeensuut eivät enää yllä kiinni eivätkä Stonzit ole vielä tulleet postista. Tumppuja kokeilin kai kerran kantoliinan kanssa mutta muuten on pärjätty pienemmillä tumppusilla ja/tai käännetyillä hihansuilla. Tupsupipo on ollut nyt silloin tällöin käytössä, peittää korvat mutta ei kutita, joten toimii hyvin ilman kypärämyssyä viileämpien kevätsäiden lämmikkeenä.
Ivana Helsingin potkuhousut olivat ihan ok ja kestivät kokonsa puolesta pitkään, mutta potkarit ylipäätään eivät lukeudu lempivaatteisiini. Kiva väri ja plussaa haaraneppareista! Saman sarjan body oli myös pitkään käytössä, vaikean yhdisteltävyyden vuoksi ei mikään ykköslemppari.
Vaaleanruskea vanuhaalari on varmasti ollut talven käytetyin vaate. Paukkupakkasilla haalarin alla pidettiin villatakkia, lämpimämmällä säällä toimii sellaisenaan. Lahkeensuut eivät enää mahdu kiinni mutta eiköhän tuo muuten vielä tämän kevään mahdu päälle. Nyt tosin käytössä on usein jo uusi välikausihaalari, joka kestää tarvittaessa konttailunkin. Haalari on vähän tylsän värinen mutta söpöt pöllöt onneksi pelastavat.
Beige unihaalari tajuttiin ottaa kokomerkintänsä vuoksi käyttöön vasta, kun se oli jo jäämässä pieneksi. Ei haitannut, koska tämä oli ehkä äitiyspakkauksen rumin vaate. Ihan ok käyttötarkoitukseensa kuitenkin.
Villasekoitteinen välihaalari on ollut käytössä joskus autossa, pari kertaa kantoliinan kanssa ja joskus uuden välikausihaalarin alla. Jipolla on kuitenkin yleensä niin paksut housut, että lisälämmikettä tarvitaan vain yläosaan, joten ei ole ollut erityisen tarpeellinen. Ulkokonttailun alkaessa tosin olisi varmaankin hyvä mutta alkaa olla jo liian pieni. Neutraali luonnonvalkoinen sopii hyvin luonnonmateriaaliseen (paitsi 20% polyesteriä, miksi?) vaatteeseen.
Ruokalappu on ruma eikä kovin hyvä, olemme käyttäneet enemmän lahjaksi saatuja Marimekon lappuja tai harsoja.
Makuupussi oli käytössä vaunukopassa niin kauan kuin vauva ja pussi sinne yhdessä mahtuivat, sen jälkeen toimi makuualustana keittiössä ja nykyään syöttötuolin pehmusteena. Siilikuosi on ihan veikeä, vaikka väriyhdistelmä onkin ehkä vähän hassu.
Norsusetti on vielä liian iso eikä paita muutenkaan ole vielä kovin kätevä vaatekappale, kun se rullautuu nostellessa ylös. Housut varmasti tulevat käyttöön pojan vähän kasvettua ja ehkä paitakin mahtuu vielä myöhemmin? Nämä kai olisi tarkoitettu pyjamaksi mutta voisin kuvitella ne ihan päivävaatekäyttöönkin. Norsut ovat sympaattisia ja värimaailma mieluinen.
Korvapipoa ei ehditty käyttää ennen sen jäämistä pieneksi. Päähineitä on muuten pakkauksessa jotenkin ihan hämmentävän paljon, me tosin olemme saaneet myös lahjaksi paljon myssyjä.
Kypärämyssy on ollut käytössä tosi paljon, suojaa kivasti kaulan ja korvat. Yksinään valuu helposti silmille tai kiertää outoihin asentoihin, mutta olemme käyttäneet sen päällä sään mukaan joko villapipoa tai ohutta puuvillapipoa.
Tätä myssyä kokeilin kerran mutta en päässyt perille, kummin päin sitä pitäisi käyttää, ettei se valuisi Jipon silmille. Ehkä se on vielä liian iso?
Valkoiset housut olivat napakat ja hyvät, kestivät pitkään käytössä. Sopivan neutraali väri yhdistettäväksi mihin vaan, toisaalta vähän tylsät.
Kiekurakuvioinen body oli ihan kohtuukiva, neutraali ja helppo yhdistettävä. Ei ollut muistaakseni kuitenkaan kauheasti käytössä, kun kivempiakin oli tarjolla.
Turkoosit ja valkoiset puolipotkuhousut, yh. Kokomerkinnät näissä olivat ihan käsittämättömät, muka 50-senttiset turkoosit olivat parhaimmillaan reippaasti yli 60-senttisen poitsun päällä ja valkoiset olisivat varmaan vieläkin liian isot, jos mahtuisivat jalkateristä. Nämä ovat ehkä pulskan vauvan pöksyjä, koska meidän hoikalta potkuttelijalta pökät valuivat vyötäröstä alas niin, että kohta molemmat jalat olivat samassa lahkeessa. Housuja piti yrittää pitää jalassa laittamalla niiden päälle sukat, jolloin koko jalkaterien idea vähän katosi. Ei tosiaankaan mitään suosikkeja nämä.
Pandapotkuhousut. Söpöt mutta jäivät meidän jättiläiseltä nopeasti pieneksi. Valkoinen 50-senttinen body oli käytössä ehkä kerran tai pari, kun Jippo kuitenkin oli syntyessäänkin jo 54 cm.
Isompi valkoinen body oli perushyvä, äärimmäisen neutraali vaatekappale.
Valkoinen kietaisubody ei tainnut olla kertaakaan käytössä pienen kokonsa ja epäkäytännöllisten nauhojensa takia.
Raidalliset potkarit olivat ihan kivat ja käytännölliset mutta hieman vähemmällä käytöllä, kun kuitenkin housuja suosin. Muuten pitkäikäiset mutta jalkaterät taisivat jäädä ensimmäisenä lyhyiksi.
Pakastettava purulelu. Korvaamaton apu hampaidenteon aikaan, pitäisi metsästää kaupasta toinen samanlainen, niin olisi aina yksi pakkasessa valmiina.
Pussilakanassa on ruma sammakkokuvio mutta se on ollut käytössä äitini ompeleman kauniin lakanan ollessa pyykissä. Peitto on käytössä joka yö, ennen peittona pojan päällä mutta nykyään sängynpohjalla tuomassa pesämäistä pehmeyttä, kun ei tuo hikipää peittoa tunnu tarvitsevan. Valkoinen aluslakana ei ole ollut käytössä juuri ollenkaan, kun kaksi kivemman väristä äitini tekemää lakanaa ovat riittäneet vähäisten yövahinkojen ansiosta. Patja oli ihan alussa vauvan pötkötysalustana lattialla, nykyään se on vanhempieni luona varapatjana, vaikka onkin jo liian pieni. Muovifrotee on mukavan kevyt ja taipuisa ja kulkee siksi hoitolaukussa vaipanvaihtoalustana.
Lorukirjaa ollaan lueskeltu jonkin verran mutta mua häiritsee, kun loruihin selvästi kuuluisi aina joku leikki mutta niihin ei ole ohjeita. Toki leikit voi keksiä itsekin. Kuvitus tässä on kiva. Ennemmin olisin ehkä halunnut sellaisen kirjan, joka sopisi paremmin vauvankin käteen itse tutkittavaksi. Kivoja pehmokirjoja esim. tuntuu olevan tosi vähän kaupoissa.
Kestovaipat eivät ole olleet käytössä, kun todettiin jo pienemmän vauvan kohdalla ettei ole meidän juttu just nyt. Pikkuhiljaa olen ajatellut alkaa harjoitella pottailua ja sen myötä ehkä testailla taas kestoja, harsovaippoina tosin. Siteet käytin ehkä jälkivuotoon, kortsuille tulee varmaankin käyttöä joskus myöhemmin. Liivinsuojia en ole tarvinut kertaakaan, minun tissini eivät vuoda.
Pyyhe on vanhempieni luona kylpyvierailuja varten. Se on vähän pienempi kuin oma lahjaksi saamamme koirapyyhe mutta ehkä vähän pehmeämpi. Perusvoidetta käytimme, kunnes neuvolasta suositeltiin ennemmin apteekin rasvaa. Paljoa ei tosin poikaa ole tarvinnut rasvailla, pakkasella vähän poskia ja muita satunnaisia kuivia kohtia. Hammasharja ja hiusharja ovat päivittäisessä käytössä. Vaikka Jippo aika kalju vielä onkin, olen ottanut tavaksi aamutoimien yhteydessä harjailla pojan päänahkaa. Se ilmeisesti parantaa verenkiertoa ja tyyppi tuntuu tykkäävän. Hampiharja vuorottelee ostamani harjan kanssa, ettei homma kävisi liian tylsäksi. Lämpömittaria käytetään aina kylpyveden mittaamiseen ja kynsisaksia kynsienleikkuuseen, vaikka niiden kuuluisikin minun mielestäni olla oranssit fiskarsit, jotka minulla oli vauvana.
Sukkahousut olivat päällä ristiäisissä ja tuntuivat ahdistavan puristavilta, joten ei olla sen jälkeen käytetty. Eihän tosimies mitään sukkiksia käytäkään. Tiikeritumput ovat olleet ulkoillessa käytössä tosi paljon, -sukat eivät juurikaan. Tai itseasiassa taisivat ne pienempänä ollakin mutta nykyään ne tuntuvat sisäsukiksi liian paksuilta eikä niissä ole liukuesteitäkään.
Oranssi-harmaaraidallinen body oli harvoja sellaisia, jonka hihat eivät olleet Jipolle liian pitkät. Muutenkin lyhyt ja leveä malli jäi aika nopeasti pieneksi. Vähän erikoinen väriyhdistelmä mutta ihan ok, raidat ovat aina kivoja.
Oranssit henkselihousut olivat ihan veikkulit mutta haaraneppareiden puuttumisen vuoksi vähän epäkäytännölliset. Jotenkin näiden kaula-aukko myös häiritsi mua, se ei jotenkin toiminut bodyjen kanssa kivasti.
Oranssi-valkoiset housut olivat pirteät mutta jälleen hieman vaikeat yhdisteltävät. Valkoiset pilkut lähtivät pesussa pois ja oranssi kangas oli aika heppoisen tuntuista.
Äitiyspakkaus alkaa olla näköjään melkein loppuun käytetty, vain norsusetti enää odottaa korkkaamistaan! Yhteenvetona voisi sanoa, että ihan kiva ja ennen kaikkea hyödyllinen paketti. Ei mitään ultimaattista ihastusta herättäviä yksilöitä mutta ei mitään syvää inhoa aiheuttavaakaan. Mutta ne tosikivat vaatteet mun mielestä kuuluukiin ostaa itse ja äitiyspakkauksen mukana tulee sitten ihan ok käyttövaatetta. Jos jotain pakkauksessa muuttaisin, niin nauhallisen kietaisubodyn voisi korvata nepparillisella, potkuhousuja voisi vähentää ja tilalle voisi laittaa vaikka jotkin legginssimalliset pökät. Värimaailmaakin voisi laajentaa, turkoosi ja oranssi eivät voi olla ainoita tarpeeksi sukupuolineutraaleja värejä. Olisipa muuten ihanaa päästä suunnittelemaan äitiyspakkaus, valita toimiva ja hyvännäköinen kokonaisuus vauvanvaatteita moneen makuun! Itseasiassa tässäpä oiva haaste kanssabloggareille:
Luo unelmien äitiyspakkaus. Etsi nettikaupoista/piirrä/valokuvaa omistamiasi tarpeita tai mitä vaan mutta kokoa äitiyspakkausta vastaava tarpeisto, joka sinun mielestäsi jokaisen suomalaisen vauvan tulisi saada. Millaisen kokonaisuuden sinä kasaisit?