Myöhään eilisiltana revimme uuden sängyn pakkausmuoveistaan olohuoneen lattialle, vuorasimme sijauspatjan pussilakanoilla (lakanalaatikon piileskellessä jossakin) ja nukahdimme välittömästi. Kuvittelin, että aamulla tuntuisi jotenkin oudolta herätä ilman tuttua kaupunkipihamaisemaa, mutta ikkunoista välkkyvä auringonvalo ja mäntymetsä tuntuivatkin heti uudelta kotimaisemalta.
Joka toinen tarvitsemani tavara on hukassa, eli joko vielä vanhassa kodissa tai täällä mutta anonyymissa muuttolaatikossa. Syömme vielä kertakäyttöastioilta, mutta tänään ryhdytään keittiönpesupuuhiin ja purkamaan astioita uusille paikoilleen.
Siellä sun täällä roikkuu tapettinäytteitä. "Takkahuoneeseen", tai paremminkin takkasyvennykseen tai takkakoloon, tulee jokin näistä Birger Kaipiaisen Ken on kiuruista kaunein-tapeteista. Kenpä ken, siinäpä kysymys. Mieleni alkaa kyllä jo kallistua suosikkinsa puoleen.
Makkarimietintöjä yhdelle seinälle.
Ja sitten tapaus Ferm Design. Voi minkä teit. Juuri meidän tuurillamme tarrattiin näppimme ensimmäisenä tapettiliikkeessä juuri näihin Ferm Designin tapetteihin, ja hetken kuluttua myyjä kiiruhti kertomaan, että tämä merkki on mystisesti vain lopettanut toimituksensa. Että tilata voi joo, mutta mitään takuuta ei ole oikeastaan siitä, tulevatko ikinä perille. Kulutin eilen illalla kaksi tuntia etsimällä tuota Marionettea vimmaisesti nettikaupoista, mutta missään ei ollut enää varastossa jemmarullia, edes muutamaa. Taustalla näkyvät paneelit aiomme muuten ottaa pois.
Täällä piisaa kyllä nyt hommaa vielä ennen kuin kaikki on siinä kuosissa kuin tahdomme. Onneksi satumme olemaan niin onnekkaita, että vanhempamme suorastaan rynnivät auttamaan oikeastaan asiassa kuin asiassa. <3