Avaimet on kourassa, maalit tilattu vaan ei vielä haettu. Menin kuitenkin tekemään uutuushankinnan uuteen kotiin:
Keisari. Ihana. Uudet verhot.
Kuva: Finlayson
Muita uutuushankintoja ei sitten ainakaan pankkitilin saldon perusteella olekaan juuri luvassa. Sen sijaan luvassa on yökyöpelinä pakkaamista, yön pimeinä tunteina maalaamista ja luultavasti kuusitoistatuhatta hermoromahdusta anopin saapuessa heilumaan keskelle muuttokaaosta. Kaikella rakkaudella anoppi, koska ymmärrän kuitenkin olla avusta kiitollinen, ja nykyäänhän suurimman osan ajasta jopa tykkään anopin seurasta.
Tylleröinen meni onnesta sekaisin kun kävimme vähän tunnelmoimassa uudessa asunnossa. "Äiti, voidaanko nyt heti hakea kaikki minun lelut tänne? Nyt heti äiti jookos?" Kysymykset lentelivät ilmassa ja hetken kesti hyväksyä se, että aivan saman tien leluja ei voida lähteä hakemaan. Sanomattakin on selvää, että tässä ollaan muutosta innoissaan koko perhe.
Olen todellinen sisustusraatokärpänen. En koe itseäni kovinkaan hyvällä silmällä varustetuksi sisustajaksi. Meillä on kauneimmin sanottuna "kotoisaa": paljon erilaisia kylläkin kivoja, mutta ei mitenkään erityisesti yhteen sovitettuja juttuja sekaisin. Eikä tyyliä varmaan ole juurikaan tarkoitus muuttaa. Tylleröisen huoneen kohdalla ajattelin kuitenkin mennä lapsi edellä. Tylleröinen on siis jo ehtinyt valita huoneeseensa maton, joka oli mielestäni ihan mahdollinen valinta. Joten seuraavaksi tylleröinen valitkoon myös verhonsa ja päiväpeittonsa jne. Tunnen itseni suuren ihmiskokeen tekijäksi. Jännitävää nähdä, millaista jälkeä tulee, kun 2-vuotias sisustaa.
Seuraavaksi lähden pitkästä aikaa työn puolesta iltaa viettämään, syömään, juomaan ja ihmettelemään ohjelmaa. Huomenna sitten ensimmäisille kaverisynttäreille juhlimaan ja muuttoa puuhastelemaan!