Kukkapenkkiin on tänään auennut ainakin sata uutta tummaa unikkoa.
Keväällä kylvin sinne mielestäni valkoisia, vaaleanpunaisia ja näitä tummia unikkoja, mutta vain tummat ovat yltäneet kukkaan asti. Ja niitä riittää! Laiskuuksissani en jaksanut kitkeä tuhansia alkuja vähemmäksi vaan ajattelin, että luonto hoitaa omansa. Ne, jotka kasvavat harvassa, ovat isoja, nyrkin kokoisen kukan aukaisseta unikkoja. Millä on yksinkertaiset kukinnot, millä runsaat ja kerrotut, onpa joukossa myös ripsureunaisia kaunokaisia.
Vaikka kylvin unikoita sekä pussista että viime vuoden siemenkodista, luulen, että näistä suurin osa on niitä luonnon muovaamia, ristipölytyksen tuotteena syntyneitä siemeniä.
Tänään mehiläiset ahkeroivat unikkojen seassa kasvavien salvioiden kimpussa. Nuo pienet unikot näyttävät kauniilta salvian tähkämäisten kukintojen seassa. Taidan antaa jatkossakin näiden kasvaa sekaisin!
En yleensä kuvaa kukkia täydessä auringonpaisteessa, sillä se polttaa kukkien värit olemattomiin. Lupauksista huolimatta meidän taivaalle ei ole ilmestynyt pilviä, joten kävin tallentamassa tämän väri-iloittelun auringon loistaessa kirkkaana. Unikkoja on huono kuvata illasta, sillä ne laittavat kukintonsa suppuun auringon laskettua. Nautitaan siis auringon karaisemista kuvista!
