Silloin on kevät, kun kukkamultapussi kannetaan pihavarastosta. Oli ulkona miten kamala takatalven lumipyry tahansa. Kyllä, kevät on mielentila!
Leikkelin koko talven hengissä sinnitelleet pelargonit kappaleiksi ja vaihdoin niille uudet mullat. Kaksi kasveista on ihan tavallisia valkoisia ja kaksi puutarhamessuilta ostettuja jalopelargoneja (kronprinsess mary, olen jostain kumman syystä säilyttänyt kyltitkin). Pelargoneista saa talven yli viemällä ja alas leikkaamalla sellaisia hauskoja vanhan talon henkeen sopivia. Normaalistihan kukat ostetaan keväällä ja heitetään syksyllä menemään.
Kodinhoitohuoneen koirienpesuallas on muuten ihan omiaan tähän(kin) sotkuiseen hommaan.
Otin emokasveista niin monta pistokasta, kuin minikasvihuoneeseen mahtui. Hommahan menee yksinkertaisesti niin, että pistokkaat tökätään kukkamultaan ja multa pidetään kostena. Mulla alle ei saa mennä lehtiä, muuten mätänee. Pienet taimet lähtevät nopeasti kasvamaan ja ne voi siirtää isompiin ruukkuihin. Ja vaikka lahjottaa kavereille, jos lähipiiristä sattuu löytymään viherpeukalohommista kiinnostuneita tyyppejä.
Vanhat pelargonit näyttävät hetken aikaa surkeilta tyngiltä, mutta lähtevät kyllä kasvamaan. Varsinkin jos kevätaurinko nyt vaan löytäisi tiensä takaisin taivaalle!
Meillä oli muuten ala-asteella luokan ikkunalla ihanat vuosikausia vanhat sellaiset isot ja vähän känkkyrät pelargonit, joiden kasteleminen on kullakin viikolla järjestäjien vastuulla. Eräänä keväänä kasveista jaettiin pistokkaita. Olin ihan innoissani ja vaalin omaa punaista pelakuuta monta vuotta. Joskus yläasteella ollessani se sitten otti ja menetti henkensä. Ehkä tämä pelakuurakkauteni juontaa juurensa noihin aikoihin?