Taas vaihteeksi on aika ihmetellä parisuhteellisten asioita, joista olen yhtä ulalla kuin kaikista deittisovelluksistakin. (Jälkimmäisiin voin tosin ihan itsekseni päättää muiden painostamana tutustua tarkemmin. Kuten jo edellisessä jutussa totesin, kommenttilaatikot ovat vaarallisia paikkoja ja niissä saatetaan yllyttää pahaa-aavistamaton bloggaaja Tinderiin - mutta siitä myöhemmin erikseen.)
Kliseisesti kotitöihin liittyen naiset yleensä nalkuttavat siitä, etteivät puolisot koskaan vie roskia. Pääsin kuitenkin tässä todistamaan päinvastaista. Ei niin, että mies olisi valittanut viemättömistä roskapusseista naiselle. Ehei, vaan tilanne kulki niin, että mies ei olisi saanut viedä roskia.
Olin istumassa ystäväpariskunnan luona iltaa, kun pariskunnan kauniimpi osapuoli huomasi eteisestä kadonneen paperiroskiksen.
"Veitkö sä roskat?" kuulostaa hyvin kummalliselta kysymykseltä, jos äänensävyssä on selkeästi huomattavissa tyytymättömyyttä. Jos siltä pohjin olisi pitänyt veikata, mitä on tapahtunut, niin olisin luullut miehen heittäneen roskikseen naisen ostoskassin tai muuta vastaavaa. Mutta kyse tosiaan oli paperiroskia sisältäneestä kassista.
Mies tunnusti vieneensä roskat ja jäi kulmat kohollaan odottamaan jatkotuomiota. Nainen pyöräytti silmiäänja kertoi hetki sitten heittäneensä siihen roskakassiin muutaman asiapaperin, silppuamatta niitä niin kuin yleensä tekisi, koska oli ajatellut tehdä sen myöhemmin.
"Roskis oli eteisessä, niinku jo matkalla ulos." mies puolustautui.
Seurasi vähän lisää silmien pyörittelyä (kun olisi sinne kassiin voinut kuulemma siinäkin vaiheessa vielä vilkaista) ja pohdintaa, tarvitseeko sinne paperiroskikselle nyt lähteä penkomaan. Osallistuin keskusteluun tässä vaiheessa varovaisesti kysymällä, minkämoisia papereita mahtoivat olla ja yhdessä todettiin, ettei niitä kyllä tarvitse nyt sieltä lähteä kaivamaan.
"Viet tai et roskia, niin hyvä ei tule kuitenkaan." totesi mies päätään pudistellen.