Kuukausi sitten heräsin yleensä rättiväsyneenä, aamuisin vääntäydyin vain sohvalle nuokkumaan ja odottamaan päiväuniaikaa. Oli jumalaton väsymys ihan koko ajan. Neuvolassa hemoglobiini kertoi lievästä anemiasta. Marssin apteekkiin ja ostin kalleimpia vitamiinitabletteja - varmistin vielä, että purkki sisältää varmasti rautaa. Se purkki taisikin sisältää aika ison annoksen keskiraskauden loputonta energiaa, koska nyt mä olen lievästi sanottuna sekaisin.
Nykyään herään pirteänä ennen kuin Aino ehtii edes ilmoittaa itsestään. Ensimmäiset ajatukset koostuvat päivän tärkeistä suunnitelmista. Tänään mä siivoan Ainon vaatekaapin, viikkaan kaikki pieneksi jääneet vaatteet laatikoihin odottamaan pikkusiskoa. Pesen keittiön maton, imuroin, luutuan. Siivoan jääkaapin. Pitäisiköhän kokeilla vaihtaa olohuoneen järjestystä? Noustuani sängystä käyn heittämässä ensimmäisen satsin pyykkiä pesukoneeseen. Jynssään kaapinovia ja odotan, että Matti herää, jotta voin imuroida rauhassa. Suunnittelen, että ensi viikolla teen marenkipiirakkaa ja pitäisiköhän tänään leipoa pitsaa?
Hemmetti, musta on tullut ihan sekopää. Mietin jatkuvasti uutta sisustusta, raahaan divaanisohvaa yksinäni ympäri olohuonetta ja Ainon päiväuniaikaan kollaan nettikauppoja läpi. Pesen pyykinpesukoneessa kaiken mikä vaan irti lähtee. Iltaisin en voi kuvitellakaan nukkumista ennen kuin joka paikka on tiptop - kirjat täytyy olla kauniisti aseteltuna yöpöydälle, vesilasista puhumattakaan. Matti epäilee, onko mun vitamiinipurkissa jotain ihan muuta kuin mitä siellä pitäisi olla.
Mä olen elävä esimerkki siitä, että raskaushormonit todellakin nousee nuppiin. Kuukaudessa laiskasta sohvaperunasta kokopäiväiseksi kodinhengettäreksi. Mä vaan sanon, että jos tämä meininki jatkuu, niin meillä on kesällä todella siisti ja harmoninen koti. Ja luultavasti aika hermoraunio mies.